Radio rock gay eroottiset tarinat sexi kauppa

Matkaa junan pysäytyspaikasta punainen valo Bridego Bridgelle oli metriä. Reynoldsin miehet ja South Coast Raidersin konnat osasivat irrottaa arvokuljetusvaunun perässä olevan pääosan irti.

Mutta ongelma oli ettei kukaan miehistä osannut ajaa veturilla. Oli tarkoitus että junan kuljettaja ja apukuljettaja on vangittu tätä ennen ja että joku muu hoitaa kuljetuksen Bridego Bridgelle. Lopulta muuan Ronald Biggs s.

Näin Biggs sai itsensä ujutettua Reynoldsin joukkueeseen. Koska arvokuljetuksen ryöstöön oli varattu vain 30 minuuttia aikaa ja siitä osa kuluu junan pysäyttämiseen, pääosan vaunuista irrottamiseen ja veturin vetämän kahden vaunun kuljettamiseen ryöstöpaikkaan, ryöstöön tarvittiin lisää miehiä.

Mukaan otettiin Jim White s. Leathersladen maatila ja Brian Fieldin rooli. Tutkimukset sekä junaryöstöön liittyvä kirjallisuus on aina pitänyt ratkaisevan erehdyksenä sitä että ryöstäjät valitsivat piilopaikakseen maaseudulla noin 44 kilometriä Bridego Bridgen ryöstöpaikasta sijainneen maatilan.

He unohtivat sen yksinkertaisen asian että juuri maaseudulla kiinnitetään naapurustoon enemmän huomiota kuin vaikkapa Suur-Lontoossa. Joka tapauksessa Brian Field oli se mies joka järjesti Leatherslade-nimisen maatilan. Ideassa hyvä puoli oli se että maatila oli ainoa paikkakunnalla joka ei näkynyt viranomaisten kartoissa. Näin ollen sinne poliisi löytäisi vain vihjeiden perusteella, ei karttaa katsomalla. Brian Field on ollut junaryöstöä käsiteltäessä yleensäkin yllättävän vähällä huomiolla vaikka häntä voidaan pitää jopa sen alullepanijana.

Hän esitti Goodylle ja Edwardsille suunnitelman. Ensimmäisenä iltana — ryöstö perutaan koska arvokuljetus on määrältään pieni. Seuraavana iltana — että matkaan on lähtenyt pankkien lomapäivien jälkeinen suurempi kuljetus. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Leathersladen maatilan tulisi polttamaan lontoolainen Billy Still joka oli kokenut ammattilainen näissä tehtävissä.

Mutta Still pidätettiin kuukausia ennen ryöstöä ja niin maatilan siivoaminen jäljistä ja polttaminen jäisi Brian Fieldin tehtäväksi josta hän otti oman osinkonsa.

Junarosvot pyrkivät käyttämään koko ajan hansikkaita maatilalla olonsa aikana — varmuuden vuoksi. Kuninkaallisen postijunan ryöstön oli määrä tapahtua aamuyöllä 7. Edellisenä iltana Gordon Goody toi kuitenkin viestin Brian Fieldin asunnosta Pangbournesta Leathersladen maatilalla olleille ryöstön lykkääntymisestä.

Seuraavana iltana Goody toi uuden viestin: Reynoldsin porukka oli varannut kolme varastettua ajoneuvoa joista yksi oli kuorma-auto ryöstösaaliin kuljettamista varten.

Ajoneuvot maalattiin armeijatyyppisiksi koska lähialueella Bicesterissä oli Britannian armeijan tukikohta ja alueen ihmiset olivat tottuneita näihin armeijan ajoneuvoihin. Samalla armeijamalliset ajoneuvot ja miehillä olevat armeijan vaatteet arveltiin antavan vapauden myös poliisin suhteen. John Dalyn tehtävä oli ensimmäisenä olevan signaalivalon muuttaminen vihreästä keltaiseksi eli hiljentää junan vauhtia.

Daly hutiloi eikä onnistunut hansikkaalla peittämään vihreää valoa. Hän joutui hätäpäissään poistamaan koko lampun. Tämä merkitsi sitä että ratahenkilöstö tiesi singnaalivalossa olevan häiriön. Rosvojen onneksi mekanikko ei kuitenkaan heti tullut paikalle.

Roger Cordrey hoiti pääsignaalipaikan vihreän valon peittämisen hansikkaalla ja punaisen signaalivalon sytyttämisen metriä ennen Bridegon siltaa. Tässä pysäytyspisteessä olivat muut miehet penkan takana piilossa. Bruce Reynolds oli Bridego sillalla päätepisteessä. Juna pysähtyi suunnitelman mukaisesti klo Kuljettaja Jack Mills ihmetteli miksi punainen valo palaa vaikka kauempana Bridego Bridgen suunnassa valo oli vihreä.

Apukuljettaja David Whitbylle hän antoi tehtäväksi soittaa ratapihan puhelimella. Mutta Reynoldsin miehet olivat katkaisseet puhelinyhteyden. Tässä vaiheessa osa miehistä hyökkäsi Whitbyn kimppuun ja pakottivat hänet hiljaiseksi. Harry Smith ja Roy James siirtyivät jo irrottamaan arvokuljetusvaunun takana olevan osan junasta irti. Osa miehistä hyökkäsi veturinkuljettajan hyttiin. Syntyneessä kahakassa yksi rosvoista löi pampulla kuljettaja Millsiä päähän.

Ronald Biggsin värväämä vanha veturinkuljettaja astui kuljettajan paikalle. Mutta hänellä oli vaikeuksia saada veturia liikkeellä ilmanpaineongelmien vuoksia hän ei ollut ajanut koskaan tämän tyyppisellä veturilla. Rosvojen hermot olivat kireällä ja verta päästä vuotavana Mills kuljetettiin veturiin ja hänen tehtäväksi tuli saada juna liikkeellä ja ajaa se Bridego Bridgelle.

Vasta odottelun jälkeen ilmapaineongelma alkoi hellittää ja veturi sekä siihen kytketyt kaksi vaunua lähtivät liikkeelle. Muu osa junaa jäi pysäytyspaikalle. Tehtävään määrätty osa miehistä hyökkäsi väkivalloin jälkimmäiseen arvokuljetuksia sisältäneeseen vaunuun. Henkikunta 5 ei tehnyt vastarintaa. Miehillä oli nyt enää 15 minuuttia aikaa tyhjentää häkissä oleva arvokuljetus ja siirtää se miesketjussa kuorma-autoon. Säkkejä oli peräti ja niiden yhteispaino oli yli 2 kiloa. Vain 8 säkkiä jätettiin junaan, aloitti matkansa kohti piilopaikkaa Leathersladen maatilaa.

Lähtiessään junarosvot antoivat ensimmäisen vinkin arvokuljetusvaunun lattialla makaaville postintyöntekijöille, Millsille ja Whitbylle sekä viranomaisille: Yhden uuden virheen junarosvot tekivät myös: Ryöstön toteuttamisessa joukko oli siis tehnyt kasan virheitä ja vain hyvä onni antoi heille edes tunnin verran etumatkaa.

Aivan liian iso ryöstösaalis. Millaisen tilan vie rahamäärä joka koostuu 1 punnan, 5 punnan ja 10 shillingin ½ punnan seteleistä ja joiden yhteisarvo on 2 puntaa? Saalis painoi lähes 2. Mitä tuollainen rahamäärä joka ostoarvoltaan vastaa 58 miljoonaa euroa tänä päivänä tai huomioiden ihmisten tulotason vuonna pikemminkin noin miljoonaa euroa tekee ihmisen mielelle?

Rahaa oli yksinkertaisesti liian paljon. Voitonriemua seurasi ensimmäiset huonot uutiset. Rosvoilla oli omalla armeijaradiolla mahdollisuus kuunnella viranomaisten radioliikennettä. Heille selvisi se että viranomaiset tiesivät jo muutaman tunnin kuluttua aloittaa etsinnät 48 kilometrin säteellä ryöstöpaikasta. He saivat kuulla pian että poliisi tiesi rosvojen käyttäneen armeijan ajoneuvoja. Tarkoitus oli piileskellä maatilalla ainakin sunnuntaihin asti mahdollisesti seuraavaan viikkoon.

Joukon paine johti siihen että maatilalta päätettiin lähteä pois jo seuraavan päivänä perjantaina 9. Brian Field haki oman osuutensa ryöstösaaliista, hankki kuljetukset pois kolme ryöstössä käytettyä ajoneuvoa jäi maatilalle. Fieldin majapaikan Pangbournen lähistön ihmisistä eräät tekivät havaintoja autoliikenteestä. Se kuitenkin jäi tapahtumatta. Liian monet olivat unohtaneet sen että ei käsineitä kannattanut ottaa käsistä pois.

Huolella suunniteltu ryöstö ja avuton jälkihoito. Reynoldsin porukan ja South Coast Raidersien yhteisoperaatio paljastaa tyypillisen piirtein rikollisista: Varsinkin niitä joilla oli vähän nimeä ja matala profiili Lontoon alamaailman keskuudessa. Tosiasia kuitenkin on että jo päivää ryöstön tapahtuman jälkeen oli olemassa mm.

Yleisövihjeen perusteella Leathersladen maatila löytyi 5 päivää ryöstön jälkeen. Oli kyseessä niin suuri rikos että tutkimukset annettiin Scotland Yardille. Sid Bradbury johti tutkimusanalyysiä toimistossa.

Leathersladen maatilan löydyttyä sen tutkimusryhmää johti alansa ekspertti Maurice Ray. Ryöstön jälkeen Lontoon alamaailma oli täynnä pienempiä ja vähän isompia konnia jotka olivat kateellisia ja uteliaita pääsemään selville junaryöstäjistä ja heidän saaliistaan.

Frank Williams oli erityisen kuuluisa hyvistä yhteyksistään rikollisten kanssa ja alamaailma oli täynnä ilmiantajia. Varsin pian potentiaalisten rikoksen tekijöiden puheluja kuunneltiin yötä päivää. Roger Cordrey paljastui ensimmäisenä jo 6 päivää ryöstön jälkeen jäädessään rahan kätkemisen yhteydessä kiinni. Sitä myötä selvisi tutkijoille se että oli olemassa yhteys Reynoldsin porukan ja South Coast Raidersin välillä mm. Wisbey, Welch ja Hussey.

Sormenjäljet Leathersladen maatilalta johtivat nopeasti lisäpidätyksiin: Brian Fieldin yhteys paljastui. Siinä yhteydessä pidätettiin Fieldin asianajotoimiston johtaja John Denby Wheater rikoksen avustaminen. Scotland Yardin työn täydellisen onnistumisen pilasi ylimmän virkakoneiston typerä päätös poliittisista ja imagosyistä julkaista epäiltyjen nimilistat kuvineen maan mediassa. Tämä johti siihen että rahan toivossa monet junarosvojen ystävät ja tuttavat auttoivat mm Reynoldsia, Jamesia ja Edwardsia painumaan maan alle.

Hankalinta oli Tommy Butlerille saada syytteeseen Gordon Goody. Hänen sormenjälkiään eikä mitään joka todistaisi hänen olleen Leathersladen maatilalla Edelleenkin kiistellään lavastettiinko Goody syylliseksi käyttämällä todistusaineistona hänen kenkiään joista oli löytynyt samaa maalia pohjista jota oli käytetty maatilalla rahankuljettamiseen käytetyn kuorma-auton maalaamiseen. Siitä tutkijat ovat varmoja että aikanaan tuomion saanut William Boal ei ole ollut ryöstössä mukana vaikka Scotland Yard niin väitti.

Boal ei olisi missään tapauksessa ansainnut 24 vuoden tuomiota osallistumisesta ryöstöoperaatioon. Boal ei ollut Leathersladen maatilalla noina päivinä.

Sen sijaan hänelle olisi kuulunut parin vuoden tuomio rahankätkemisen avustamisesta Roger Cordreyn osuus saaliista. Goody ei koskaan kiistänyt jälkeenpäin sitä etteikö ollut yksi junarosvoista. Mutta ne perusteet jolla Goody tuomittiin herättävät vahvoja epäilyjä. Käytännössä useimmat istuivat tuomiostaan vankeudessa vuotta. Frank Williamsin ja Tommy Butlerin toiminta. Frank Williamsin toiminta Scotland Yardissa on herättänyt aina kiinnostusta. Hänellä oli varsin laaja verkosto ja kontaktipinta alamaailman rikollisiin joiden kanssa hän istui iltaa ja kävi keskusteluja jo luvulta lähtien.

Hänellä oli siten tuntosarvet alamaailman tapahtumiin ja henkilöihin joita on syytä seurata. Suuren junaryöstön yhteydessä osa todennäköisesti mukana olleista ostivat itsensä vapaiksi mikäli esim. Ainakin kolmessa tapauksessa Scotland Yard tiesi henkilöt jotka osallistuivat ryöstöön mutta jotka todistusaineiston puuttumisen takia jäivät ilman syytettä tai joita ei muuten koskaan vedetty vastuuseen.

Tunnettu ammattirikollinen Freddy Foreman on antanut lausunnon siitä kuinka Frank Williamsin kanssa sovittiin että rahalla hoidetaan yhden junarosvon vapauttaminen syytteestä. Tässä kohua herättäneessä tapauksessa noin 50 puntaa löytyi puhelinkioskista.

Foremanin mukaan myös toinen noin 50 punnan rahansiirto oli tarkoitus laittaa liikkeelle mutta tämän Williams halusi keskeyttää liian suuren riskin takia. Tommy Butlerin ammattitaitoa, kovaa työmoraalia ja sekä ainutlaatuista kykyä kyetä ajattelemaan roistojen tavalla ei ole koskaan kyseenalaistettu. Butler oli pelottavassa maineessa rikollisten keskuudessa ratkoessaan nopeassa tahdissa vaikeitakin tapauksia. Hän ei myöskään jättänyt koskaan tapauksia ennen kuin viimeinenkin konna oli kiikissä.

Hän vaati alaisiltaan äärimmäisen kovaa työmoraalia. Junaryöstön tutkimuksessa alaiset tekivät 13 tunnin työpäiviä vuonna Butler itse saattoi jopa nukkua yönsä Scotland Yardin toimistolla.

Butler välitti alaisensa Frank Williamsin kautta viestin Lontoon alamaailmalle aikovansa tutkia jokaisen konnan taustat ellei alamaailma itse ala paljastamaan junarosvojen olinpaikkoja. Leathersladen maatilalta löytyneiden sormenjälkien ym todistusaineistojen lisäksi juuri paine eteenkin Etelä-Lontoon alamaailman suuntaan auttoi ratkaisevalla tavalla viemään maton junarosvojen jalkojen alta.

Mutta Butlerilla oli oma heikkoutensa jota tänä päivänä ryhmätyötä suosivassa järjestelmässä ei sulatettaisi. Hän pyrki pitämään asioita liian paljon vain omassa tiedossaan eikä jakanut sitä usein alaisilleen. Tämä johti junaryöstön oikeusprosessissa katastrofiin mm. Daly osallistui junaryöstöön ja hänellä oli jäänyt sormenjäljet Bruce Reynoldsin Monopoli-lautapeliin.

Butler ei kertonut mm. Williamsille sitä että sormenjäljet olivat ainoa millä osoittaa Daly syylliseksi. Niinpä oikeudenkäynnissä Dalyn asianajaja pystyi osoittamaan alibin Dalylle sillä että tämä oli pelannut Monopoli-peliä Bruce Reynoldsin kanssa aikaisemmin vuonna Mikäli Butler olisi informoinut Williamsia tästä asiasta aiemmin olisi Williams voinut kuulustella Dalya erilaisin metodein ja näin tuhota tämän alibin.

Suurin osa heistä paljastui myöhemmin ryöstön tekijöiksi. Butlerin ryhmä sai lentävän lähdön kun Leathersladen maatila paljastui heti seuraavana päivänä. Jo niinkin varhaisessa vaiheessa kuin iltapäivällä 8. Tämä ilmiantaja oli tunnettu rikollinen Mickey Kehoe. Myös Butlerin osasto näytti keskittyvän silmiinpistävän vähän tutkimaan postilaitoksen sisältä mahdollista ja todennäköistä informaation vuotajaa. Butlerin omituinen passiivisuus postilaitoksen tietovuotajaa kohtaa herättää ihmetystä.

Muut tutkijat myös Scotland Yardin sisällä pitivät varmana ettei ryöstöä olisi koskaan edes suoritettu ilman tärkeän information tuojaa postikuljetuksesta.

Postilaitos itse oli tässä asiassa paljon aktiivisempi kuin Butler. Lopulta Butlerin ryhmälle jäi tappiosaraketta junaryöstön tutkimuksissa jonkin verran: Daly vapautettiin syytteistä, kolmea muuta varmasti osallistunutta ei koskaan voitu asettaa syytteeseen Smith, Pembroke, Collins?

Mutta on vielä kolme asiaa jotka myös herättävät kysymyksiä: Miksi Charles Lillyä ja hänen osallisuuttaan ei pystytty selvittämään? Alamaailma ja muut nilkit imivät junarosvojen rahat itselleen. Todellisten pienempien ja suurempien ryöstöjen sarja vasta alkoi. Ja nyt ryöstettiin ryöstäjiä. Näillä taas oli intressinä se että ryöstäjä jäisi itse kiinni ja saisi mahdollisimman pitkän tuomion. John Daly ilmiannettiin piileskelykaudellaan poliisille. Hänen rahoistaan huolta pitäneet Bill Goodwin ja Michael Black käyttivät rahoista leijonan osan itse.

Kun Daly sai vapauttavan tuomion, piti hän isot juhlat. Hän ajoi juhlien jälkeen Cornwalliin, paikkaan jonne hän oli kätkenyt rahoista suurimman osan vain havaitakseen että joku muu oli käynyt jo kaivamassa ne ja vienyt mennessään. Kaikki rahat oli menetetty. Piileskelijät Reynolds, Edwards, White, Wilson ja Biggs menettivät rahansa yhteensä noin puntaa nopeassa tahdissa suurelta osin väärennettyihin passeihin, matkusteluun, kasvoleikkauksiin mutta myös niille jotka väittivät suojelevansa heitä.

Ja tämä aikana jolloin keskiverto britti eli punnan viikkopalkalla. Freedom of Informationia saadaan kiittää siitä että monet jopa vuoteen salaiseksi määrätyt asiakirjat Suuresta junaryöstöstä on nyttemmin julkaistu ja ne paljastavat monia kiinnostavia aiemmin julkisuudelta piilossa olevia dokumentteja.

Andrew Cookin kirja tapahtumista paljasti pitkään salassa pidetyn tiedon että Scotland Yardin Tommy Butlerin epäiltyjen listalla pääepäiltynä junaryöstöstä pidettiin Charles Lilleytä, omalaatuista myyntimiestä. Lilley oli pitkäaikainen junarosvo Bob Welchin tuttu. Muutama kuukausi ryöstön jälkeen Lilley ja Welch olivat pitkään lomalla Devonissa Beafort House-nimisessä hotellissa. Poliisi salakuunteli paikan puheluita ja Scotland Yard tarkkaili miesten touhuja.

Molemmat käyttivät suuria summia rahaa paikkakunnalla. Myöhemmin Welchin jouduttua junaryöstöstä vangituksi Lilley vieraili säännöllisesti yksin Beafort Housessa.

Dokumentit osoittavat Butlerin osaston arvelleen Lilleyn piilottaneen jonnekin noin puntaa tämän päivän rahassa noin 10 miljoonaa euroa. Butler piti Lilleytä ovelana ja ammattitaitoisena rikollisena. Lilley itse käytti silmiinpistävän paljon rahaa hienoihin vaatteisiin, kalliisiin autoihin sekä mm. Myöhemmin Lilley siirtyi jalokiviliiketoimintaan. Scotland Yardin salaiset raportit osoittavat kuinka luvulla tutkijat pitivät Lilleyn osuutta junaryöstöön jokseenkin varmana.

Lilleytä ei kuitenkaan koskaan saatu syytettyjen penkille. Butler kuoli vuonna Oliko Lilley pääorganisoijana suuressa pankkiryöstössä? Vai rahan kätkijä tai pesijä?

Andrew Cookin kirja ei anna siihen yksiselitteistä vastausta. Vain se on varmaa että Tommy Butler piti häntä loppuun saakka pääepäiltynä. Oliko hän mies joka antoi muiden tehdä rikoksen ja hyötyä siitä sitten itse mahdollisimman paljon? On esitetty myös teoria jossa pääorganisaattorina oli ollut asianajaja George Stanley joka olisi pessyt ryöstettyä rahaa puhtaaksi ja tosiasiassa sijoittanut ne Southendin kiinteistömarkkinoille hyvällä tuotolla.

Tämän teorian on kirjassaan rakentanut Stanleyn veljenpoika Lee Sturley. Tälle väitteelle ei löydy kuitenkaan mitään todellista pohjaa. Ryöstetyt rahat eivät menneet Stanleyn kiinteistösijoitukseen pestäväksi. Suurin osa rahoista tosiasiassa jakaantui satojen ihmisten taskuun jotka halusivat tavalla tai toisella hyötyä rikoksesta. Andrew Cookin tutkimus postilaitoksen sisäisestä tutkimuksesta paljastaa tärkeitä tietoja informaation lähteestä, henkilöstä tai itseasiassa kahdesta "irlantilaisesta" osoittaa myös miten vähän Tommy Butlerin "Lentävä osasto" paneutui tähän asiaan lähinnä Butlerin valitseman toimintastrategian takia.

Postilaitos sen sijaan itse tutkia asiaa pitkään ja pääsi hyvin lähelle totuutta. Post Officen omasta riippumattomasta tutkinnasta ei julkisuudessa ole käyty juuri keskustelua ennen Andrew Cookin tutkimuksissa paljastuneita uusia mielenkiintoisia asioita. Postilaitoksen tutkijat tajusivat välittömästi että ryöstöä ei olisi kyetty koskaan toteuttamaan ilman laitoksen sisältä lähtenyttä informaatiota. Informaation lähettäjän antamat yksityiskohtaiset tiedot selittävät myös sen miksei ryöstöä toteutettu jo elokuun 7.

Tämä siksi että hän tiesi että alunperin suunnitellun yön kuljetuksessa oli vain noin 40 rahasäkkiä ehkä - puntaa. Seuraavana iltana läksi matkaan kolme kertaa suurempi säkkimäärä ja silloin ryöstö toteutettiin.

Postilaitoksen tutkijat pääsivät aikaisessa vaiheessa selville että vuoto postilaitoksen sisällä oli tapahtunut ja että oli olemassa vahvoja viitteitä että mukana olisi ollut useita henkilöitä. Juuri Postilaitoksen tutkijat saivat selville myös puhelinsoitot ja suhteellisen tarkan ajankohdan yhdestä soitosta n. Asiakirjoissa mainitaan itseasiassa "kaksi irlantilaista" epäiltyjen listalla yhdessä itse ryöstön tekijöiden ja siihen yleisesti tiedossa olleiden muiden sekaantuneiden mm. Mutta lopulta epäiltyjen henkilöiden määrä supistui yhteen "irlantilaiseen".

Häntä kuten kymmeniä muitakin aluksi epäiltyjä postilaitoksen työtekijöitä seurattiin ja heidän pankkitilejään tutkittiin pitkään. Postilaitoksen tutkijat soluttautuivat heidän kanssaan keskusteluihin ja muuhun kanssakäymisiin. Mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan selvinnyt. Pääepäiltyä seurattiin lopulta yli kolme vuotta ilman ratkaisevaa läpimurtoa. Miehen mentyä ostamaan jäätelöä itselleen ja Goodylle huomasi Goody nurmikolle pudonneen "Ulsterilaisen" silmälasikotelon.

Goody nosti kotelon ja näki sen sisältä miehen nimen. Myös Buster Edwards tiesi miehen nimen eikä koskaan paljastanut sitä. Hän oli Manchesterissä vuonna kuollut Patrick McKenna , postitoimiston työntekijä Lontoon Islingtonista muutti luvun alkupuolella Manchesteriin. McKennan tapausta tutkineet ovat vahvistaneet että Goodyn versio on se todennäköisin. McKenna asui ja työskeli Postitoimistossa Manchesterissä junaryöstön aikaan ja antoi sieltä viimeiset ratkaisevat tiedot ryöstäjille 6.

McKenna siirtyi sairauksien takia eläkkeelle vuonna ja vietti normaalia elämää. Mitkään merkit eivät osoita että hän olisi käyttänyt suuria summia rahaa. Patrick McKenna - "Ulsterilainen". Yhden arvoituksen selviäminen on siis synnyttänyt uuden. Miksei McKennan elämässä junaryöstö näkynyt millään tavalla? Hän ei edes omistanut autoa. Eli hiljaista vaatimatonta elämää.

Vai lahjoittiko hän rahat jonnekin? Myöhemmin McKennasta kerrotaan että hän oli mm. On mahdollista että McKenna lahjoitti vuosien aikana isoja summia katolisen kirkon hyväntekeväisyyteen. Myös McKennan teon motiivi on arvoitus. Suuresta junaryöstöstä ei ole siten vielä viimeistä lukua kirjoitettu. Osasto Kuhlmeyn tukikohtaan tehdyssä hyökkäysessä tuhottu kone Immolassa illalla 2. Oliko osaston merkitys sittenkään niin huomattava kuin jälkipolville on uskoteltu?

Vielä yli 70 vuotta kesän Kannaksen taistelujen jälkeen on medialla, suurella osalla valtavirtahistoriantutkijoita sekä suurella yleisöllä Suomessa käsitys että Natsi-Saksan Suomelle avuksi lähettämä Luftwaffen osasto Kuhlmey saksaksi: Gefechtsverband Kuhlmey olisi ollut jotenkin käänteentekevä ja muka jopa ratkaiseva tekijä taisteluissa jossa hyökkääjä lopulta pysäytettiin. Osaston itsensä esittämät lukemat alasammutuista vihollisen lentokoneista n.

Onneksi eteenkin luvulta lähtien on niin länsiliittoutuneiden, Saksan, Neuvostoliiton kuin myös Suomenkin eräitä virallisia väitteitä sotasaavutuksista on alettu oikeutetusti kriittisin lähdetutkimuksin kyseenalaistamaan. Suomessa Gefechtsverband Kuhlmeyn eteenkin luvulla uusisänmaallisuuden hengessä saama uusi arvonanto ei kuitenkaan ole vielä johtanut vastaavaan kriittiseen tutkimukseen.

Niinpä osaston todellisesta merkityksestä ja saavutuksista tai niiden puutteesta on esitettävä kriittistä arviota viittaamalla laajaan tutkimusmateriaaliin muilta sotanäyttömöiltä missä Luftwaffen ja muiden ilmavoimien maataisteluosastot operoivat. Luftwaffen alamäki alkoi jo vuonna Natsi-Saksan ilmavoimat, Luftwaffe oli valtakunnan todennäköisesti natsimielisen aselaji, olihan Luftwaffe juuri natsien luomus.

Se oli myös ensimmäinen aselajeista joka koki vakavan tappion sodassa jo ennen varsinaista sodan käännekohtaa eli vuosia On oikeastaan yllättävää ja kiinnostavaa että kun Saksa onnistui nopeasti lyömään sodassa sekä Puolan että Ranskan ja vieläpä sotilaiden lukumäärällä mitattuna odottamattoman pienin sotilaallisin tappioluvuin noin 65 menehtynyttä sotilasta kulki Luftwaffen kehitys toista tietä.

Usein kuvataan Saksan hyökkäysvuotta Neuvostoliittoon, Operaatio Barbarossan ensimmäistä vuotta, katastrofaalisena Lufwaffelle. Luftwaffe todellakin menetti kesäkuun Tappioista lähes puolet johtui muista kuin Neuvostoliiton VVS: Mutta hämmästyttävästi tutkijat ovat unohtaneet että saksalaisten tappiot olivat olleet jo ennen Operaatio Barbarossan alkua huomattavasti suuremmat: Ei ainoastaan Battle of Britain Taistelu Englannista ollut katastrofi Luftwaffelle ja eteenkin sen pommitusvoimilla.

Myös muiden rintamien Ranska, Skandinavia, Välimeri, Balkan, Atlantti ja yleinen taistelukenttien ulkopuolella tapahtunut lentokoneiden menettäminen oli huomattavan laajaa ja harvat ymmärsivät tappioiden vakavuutta. Luftwaffe lähti sotaan lopulta liian kevein eväin. Sillä oli sodan alkaessa vain 11 lentomiehistön vahvuus. Luftwaffe ei todellisuudessa koskaan toipunut niistä tappioista joita Ranska, Skandinaavia, Balkan ja eteenkin Taistelu Englannista sille aiheuttivat.

Määrävahvuuksiin osastotasolla se ei enää päässyt koskaan. Saksan lentokonetuotanto oli aina vuoteen kaoottisessa tilanteessa, sillä siitä vastaavat henkilöt eivät ymmärtäneet täysin modernin ilmasodan tarpeita. Jo vuonna meni Britannia heittämällä Saksan ohi lentokonetuotannossa. Käytännössä siis ainakin yli 9 lentokonetta oli pysyvästi poissa. Puolet näistä menetettiin toukokuun syyskuun välisenä aikana. Itärintaman taistelut eivät siis olleet suinkaan suurin Luftwaffen kulu edes sodan alkupuolella.

Kun sota laajeni itään, etelään ja liittoutuneiden strategiseen ilmasotaan suoraan Saksaa vastaan kasvoi paine Luftwaffea kohtaan kumulatiivisesti. Lokakuussa tapahtui suuri käänne ja sen jälkeen Saksan lentokonetappiot sodassa olivat selvästi suuremmat länsiliittoutuneita vastaan kuin itärintamalla. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla Luftwaffe menetti poiskirjattuina itärintamalla 1 lentokonetta mutta muilla rintamilla 3 Luftwaffen murskaaminen oli alkanut.

Siinä Neuvostoliitto ei näytellyt kovinkaan keskeistä roolia. Vuoden kesän jälkeen Saksa tarvitsi yhä enemmän ja enemmän lentovoimia länsiliittoutuneita vastaan. Eteenkin hävittäjäkoneiden määriä leikattiin itärintamalla ja sodanjohto tavallaan jätti Saksan armeijan tietoisesti ilmasuojaa vaille.

Vuoden jälkipuoliskolla Luftwaffen tappiot idässä olivat 1 konetta mutta länsiliittoutuneita vastaan jo 5 Näiden poiskirjattujen taisteluissa ja ei-taistelukentillä menetettyjen koneiden lisäksi Luftwaffen tappiot alkoivat kasvaa vuonna myös vaurioituneiden kokeiden määrissä jopa menetettyjä koneita nopeammin.

Länsiliittoutuneiden kasvavan paineen takia leikattiin Luftwaffen koulutusohjelmia uusille nuorille lentäjille. Lentotuntimäärillä mitattuna länsiliittoutuneiden uudet lentäjät saivat vuonna selvästi enemmän peruskoulutuksen ja eteenkin tyyppikoulutuksen lentotunteja kuin Luftwaffen lentäjät.

Vuoteen saavuttaessa Luftwaffe putosi kuiluun. Uusille lentäjille annettiin enää vain noin 50 lentotunnin koulutus kun se sodan alussa oli ollut vielä noin tuntia. Tyyppikoulutuksen pituus uusille Saksan lentäjille oli mitätön. Tämä Luftwaffen romahdus konkretisoitui karmealla tavalla juuri taistelussa RAF: Luftwaffen koneet käyttivät lähes yksinomaan synteettistä polttoainetta.

Merkillepantavaa on kuitenkin se että Luftwaffe pärjäsi paremmin huomattavasti supistetuilla voimillaan itärintamalla kuin lännessä. Vuonna Luftwaffen tappiot per sotalento olivat itärintamalla 0. Vuonna vastaava tappioprosentti oli yhä sama. Sotalentoja Luftwaffen yksiköt suorittivat tuolloin ja lentokoneita menetettiin yhteensä 2 Tämä kaikki huolimatta siitä että Luftwaffen uusien lentäjien koulutustaso oli käytännössä niin heikko että lentäjät oli usein yksiköissä ensin koulutettava ja totutettava sillä noviiseja ei olisi muuten kannattanut lähettää taisteluun.

Mitä ilmeisemmin vuoden yhä aika matala tappioprosentti alleviivaa Neuvostoliiton ilmavoimien kyvyttömyyttä uudesta paremmasta kalustosta joista osa tuli länsimaista huolimatta.

Tilanne länsirintamalla oli totaalisesti erilainen Saksan lentäjille. Tappioprosentti taistelulennoilla vuonna oli peräti 5.

Luftwaffen lentäjille siis taistelulento länsiliittoutuneita vastaan oli vuonna lähes 8 kertaa vaarallisempaa kuin sotalento itärintamalla. Lukumääräisesti se oli kuitenkin suurin piirtein yhtä alivoimainen kummassakin tapauksessa. Saksan syöksypommittajat, maataistelukoneet ja panssarien tuhoaminen.

Osasto Kuhlmey väitti tuhonneensa Kannaksen taisteluissa Fw maataistelukoneilla ja Ju 87 Stuka-syöksypommittajilla noin kuukauden aikana noin neuvostoliittolaista panssarivaunua tai rynnäkkötykkiä. Tämä väite on Suomessa hyväksytty hämmästyttävän kritiikittömästi. Kuhlmeyn osastoon kuuluneesta I. Sen kahteen muuhun staffeliin on siten kuulunut vain noin 20 Fw maataistelukonetta. Heinäkuun alussa yksikkö ilmoitti vahvuudekseen 23 syöksypommittajaa. Kaikkiaan Kuhlmey-osaston keskivahvuus maataistelu- ja syöksypommittajissa lienee jäänyt lopulta vain noin koneeseen.

Kuhlmey-osaston väitteeseen tuhotuista puna-armeijan panssarivaunusta on syytä suhtautua enemmän kuin kriittisesti koska tutkimukset mm.

Normandian taisteluista länsirintamalla ja Kurskin taisteluista itärintamalla eivät tue väitteitä tuollaisesta menestyksestä. Kurskissa vuonna käytti Luftwaffe suurin piirtein samaa kalustoa kuin Osasto Kuhlmey Kannaksella. Luftwaffen voima Kurskissa oli enemmän kuin kymmenkertainen verrattuna osasto Kuhlmeyhin.

Lisäksi alueella oli 11 Unkarin ilmavoimien Stuka-syöksypommittajaa sekä lähes Saksan ja sen liittolaisten pommikonetta. Neuvostoliitto menetti Kurskissa Operaatio Citadellen aikana 5. Luftwaffe suoritti kaikkiaan 27 sotalentoa Osasto Kuhlmey 1 Puna-armeijan alainen organisaatio tutki alueella olleet tuhoutuneet omat panssarinsa selvittääkseen syitä ja parantaakseen panssarien ominaisuuksia jatkossa.

Tämä noudatti yleistä suuntaa itärintamalla. Suurimmat syyt panssarin menettämiseen taisteluissa olivat yleensä pst-tykit, miinat sekä vihollisen panssarivaunut ja rynnäkkötykit. Tiedot osoittaisivat siis että vain neuvostoliittolaisista panssareista tuhosi Saksan tai sen liittolaisen lentokoneet oli ne sitten maataistelukoneita, syöksypommittajia tai pommikoneita.

Käytännössä Luftwaffe suoritti Kurskissa siis jokaista ilmahyökkäyksellä tuhottua panssarivaunua kohden vähintään taistelulentoa mutta todennäköisemmin noin Kurskin taistelussa Neuvostoliiton 1. Panssariarmeija menetti panssarivaunua ja 82 jouduttiin vaurioitumisten takia viemään korjattavaksi. Neuvostoliiton lentäjät IL-2 maataistelukoneilla olivat vieläkin avuttomampia tuhoamaan saksalaisia panssareita.

Mutta myytit ja muu hölynpöly ilmaiskujen tuhoisuudesta panssarivaunuille jäivät kummallisella tavalla elämään nykyaikaan asti Stormovik-pelin kehittelijöiden iloksi.

Olivatko siis Stuka-syöksypommittajat tai maataistelukoneet tehokkaita panssarien tuhoajia? Eivät näyttäneet olleen vaikka lentäjät väittivät tuhonneensa satoja panssareita. Siis vain panssarivaunua tuhosi Luftwaffe. Ja silloin saksalaisilla oli sentään täydellinen ilmaherruus.

Länsiliittoutuneilla oli valtava ilmaylivoima ja peräti 1 maataistelukonetta sekä parituhatta pommikonetta käytössä niiden hyökätessä Normandiassa kesä-elokuussa Saksan panssarijoukkoja vastaan. Lentäjät esittivät huikeita lukemia tuhotuista Saksan panssariosastoista. Kokonaisia ryhmittymiä olisi pyyhkäistä pois pelistä ilmaiskuilla, satoja panssarivaunuja ilmoitettiin tuhotuksi. Onneksi liittoutuneilla oli myös oma organisaationsa, Research and Analysis,joka tutki asevoimien suorituksia sekä menetysten että saavutusten osalta.

Operaatio Goodwoodin aikana RAF: Todellisuudessa alueella olleista tuhoutuneista saksalaispanssarista tutkittiin ja vain 10 katsottiin tulleen tuhotuksi Typhoon maataistelukoneiden raketeilla. Erityisen ikävä asia maataistelukoneiden lentäjille oli myös se että tutkituista 87 panssaroidusta ajoneuvosta vain 3 oli tuhottu ilmaiskulla vaikka niiden panssarointi oli huomattavasti heikompi kuin itse panssarivaunuilla.

Saksalaisten vastahyökkäyksen aikana 7. Saksalla ei ollut alueella kuin taistelupanssaria, joista 46 menetettiin ja niistä lopulta vain 7 ilmaiskuissa. Normandian taistelujen aikana länsiliittoutuneiden maataistelukoneiden lentäjät väittivät tuhonneensa pommeilla ja raketeilla peräti noin 1 saksalaisten panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, panssarintuhoajavaunua tai telatykkiä.

Tutkimusorganisaatio arvioi kuitenkin että korkeintaan sadan saksalaispanssarin katsotaan tulleen tuhotuksi ilmahyökkäyksissä mukaanlukien keskiraskaat ja raskaat pommikoneet joita liittoutuneet käyttivät Normandian taistelujen aikana ajoittain suurissa määrin mm.

Liittoutuneiden maataistelukoneiden hyökkäykset Saksan maajoukkoja vastaan toivat niille itselleen suuria tappioita. Lentokoneita siis menetettiin ainakin 20 kertaa enemmän kuin mitä ne itse pystyivät tuhoamaan saksalaisten panssarikalustoa. Ardeneilla Saksan offensiivissa menettivät saksalaiset panssarivaunua Kuhlmey-myytti kriittisen tutkimuksen valossa. Sodan aikana ja heti sen jälkeen tehdyt selvitykset osoittivat kuinka sen aikaisilla maataistelukoneilla ja syöksypommittajilla oli vaikeaa tuhota käytännön taisteluissa vihollisen panssarivaunua.

Eräissä Britannian ilmavoimien testeissä, ihanteellisissa harjoitusolosuhteissa maataistelukoneen koneiden raketeista 2. Taistelutilanne jossa vihollinen tulitti ilmatorjunnalla ja jossa kaoottinen sekava tilanne, suhteellisen epätarkat valokuviin perustuvat paikannukset maalista olivat ainoat tiedot joita lentäjillä oli käytössä onnistumisprosentti romahti. Vain yksi raketti osui panssarinkokoiseen maaliin.

Olisi siis tarvittu noin 70 lentokonetta hyökkäämään yhtä panssaria vastaan jotta se olisi tuhottu raketeilla. Ne olivat vielä epätarkemmat. Länsiliittoutuneiden tutkimusten mukaan tarvittiin pudottaa peräti 3 pommia jotta yksi niistä osui panssarivaunun kokoiseen maaliin.

Oli pommi sitten kiloinen tai kiloinen sen oli käytännössä osuttava panssarivaunuun jotta se tuhoutuisi varmasti.

Varsinkin jos kyseessä oli yli 40 tonnia painavaa panssarivaunu. Stukan tapaisten syöksypommittajien tarkkuus oli selvästi parempi mutta lienee ollut kuitenkin lähellä länsiliittoutuneiden tarkempia raketteja. II maailmansodan aikaisten koneiden ongelma oli niiden lyhyt toimintasäde, hyvin rajallinen aselasti ja ammusmäärä sekä ennen kaikkea aseiden, rakettien ja pommien erittäin suuri epätarkkuus.

Kaikenlaiset fantastiset kertomukset siitä kuinka maataistelukoneilla lennettiin lähellä puiden tasoa ja pommi pudotettiin panssaria päin niin että se lopulta räjähti panssarin alla on jätettävä fantasioiden kategoriaan. Tosiasiassa panssariyksiköt olivat voimakkaan ilmatorjunnan suojaamia kuten tiedot Karjalan Kannaksella operoineista puna-armeijan yksiköistä kertovat.

Jos Kuhlmey-osasto olisi vaivaisella maataistelukoneella onnistunut tuhoamaan 4 viikossa Karjalan Kannaksella puna-armeijan panssaria yhden panssarin jokaista lentokonetta kohden viikossa, uskomaton väite! Toki osasto hyökkäsi muitakin kohteita kuin panssarivaunumuodostelmia vastaan. Mutta jos se ole kyennyt tuhoamaan puna-armeijan panssareita läheskään niin paljon kuin väitti niin kuinka uskottavia olivat sen väitteet muista tuhotuista kohteista kuten silloista, ponttooneista, maihinnousuveneistä, kuorma-autoista ym?

Suomalaisilla ei ole oikeastaan osaston saavutuksista tarjottu muuta kuin saksalaisten omat väitteet. Tutkimus kaipaisi neuvostoliittolaisia uskottavia lähteitä. Mutta se ainakin tiedetään ettei Luftwaffen maataistelukoneet suurelta osin juuri vähäisen määränsä takia kyenneet enää itärintamalla vaikuttamaan merkittävästi tapahtumien kulkuun kesällä Saksan Heeresgruppe Mitte romahti täysin Valko-Venäjällä samaan aikaan kun Osasto Kuhlmey yritti vaikuttaa Kannaksen taistelujen kulkuun.

Mitä ilmeisemmin suomalaisessa sotahistoriassa on yksi Kuhlmey-osaston kokoinen aukko joka ansaitsisi lisätutkimusta. Miten suorituskykyinen tuo osasto vanhanaikaisine Stuka-koneineen lopulta olikaan?

Hannu Valtonen on myös valottanut tutkimuksissaan Luftwaffen lentäjien ilmavoittoväitteitä ja verrannut niitä joihinkin saatavilla oleviin neuvostoliittolaistiin lentoyksiköiden dokumenttien yksiköiden todellisista lentokonemenetyksistä. Valtosen mukaan Luftwaffe oli jo vuonna vajonnut poskettomien ilmavoittoväitteiden kulttiin. Neuvostoliittolaisten ilmavoittoväitteistä vain yksi kuudestatoista piti Valtosen mukaan paikkaansa.

Tämän suuntainen posketon liioittelu alkoi siis levitä myös Luftwaffen osastoihin tappion konkretisoituessa. Suomalaisten hävittäjälentäjien väitteissä lienee myös vähintään puolet ellei kaksi kolmasosaa ilmaa välissä. Osasto Kulmeyhin kuuluneessa II. On tunnettu tosiasia että Rudorfferin ilmavoittoväitteissä oli jo Pohjois-Afrikan taistelujen aikana selviä liioitteluja. Samoin Kannaksen taistelujen jälkeen käydyissä ilmataisteluissa Baltian alueella on Rudorfferin väitteet ilmavoitoista usein vailla todellisuuspohjaa.

Osasto Kuhlmey väitti ampuneensa alas Kannaksella Väitteisiin on syytä suhtautua kriittisesti. Jos Luftwaffen lentäjät syyllistyivät 1: Luftwaffen lentäjät elivät omassa sankarikulttimaailmassaan jossa todellisuuden ja harhojen raja muuttui yhä sumeammaksi.

Osasto Kuhmeyhin kuuluneiden yksiköiden tappiot ovat olleet kesä-heinäkuussa seuraavat: Suurin osa noista poiskirjauksista 91 lentokonetta on tapahtunut Suomessa oloaikana. Osasto menetti paljon koneita neuvostoliittolaisten suorittamassa ilmahyökkäyksessä 2. Kaikkiaan 10 osaston konetta tuhottiin kentälle ja peräti 24 vaurioitui. Millainen vaikutus tällä oli Kannaksen taisteluihin?

Osaston taisteluvahvuus laski tietenkin merkittävästi vähäksi aikaa mutta suomalaiset pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen Ihantalan rintamalla eikä läpimurrot onnistuneet enää Äyräpäässäkään. Osasto Kuhlmey ei osallistunut millään tavalla Laatokan Karjalan taisteluihin jotka nekin päättyivät torjuntavoittoihin heinäkuun puolivälissä U-linjalla ja Ilomantsissa elokuun alussa. The Washington Post -lehti teki laajan jutun Suomen asemasta Venäjän rajanaapurina loppuvuonna Lehden toimittaja oli haastatellut artikkelia varten muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistöä.

The Washington Postin toimittaja kysyy presidentti Niinistöltä, onko Suomen mahdollista pysytellä enää puolueettomana uuden kylmän sodan kynnyksellä. Niinistö vastasi, että Suomessa on edelleen yleinen asevelvollisuus ja vahva armeija, henkilöä. Siihen toimittaja huomautti, että Suomen armeija on paljon pienempi kuin Venäjän.

Niinistön sotilaspoliittinen vastaus kuului: Teemme syvällistä yhteistyötä Ruotsin kanssa ja se on kehittymässä hyvin nopeasti.

Olemme Naton läheinen kumppani. Ja lopuksi haluaisin mainita EU-ulottuvuuden. Tiedämme kaikki, että Lissabonin sopimuksen mukaan olemme taanneet, että autamme jäsenmaita, jos ne kohtaavat vakavia ongelmia. Siitä huolimatta se on hyvin vahva poliittinen kannanotto, Niinistö vastasi. On olemassa eräitä julkisia asiantuntijaperusteluista miksi Suomen ei kannattaisi liittyä Naton jäseneksi.

Aleksanteri-instituuttin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro perusteli asiaa Ukrainan tilanteen puhjettua maaliskuussa seuraavasti: Suomen asema ja poliittinen sijainti on harvinaisen onnistunut. Totta kai Suomi tekee Nato-ratkaisunsa itse. Liikkumavaran säilyttäminen turvallisuuspolitiikassa on ehdottomasti meidän etu. Kangaspuro muistuttaa, ettei Suomi ole entinen neuvostomaa.

Venäjä-tutkija, professori Timo Vihavainen antoi kesällä synkän ennustuksen turvallisuuspoliittisesta ilmapiiristä. Vihavainen totesi, että kesäkuussa alkavassa sotilasliitto Naton Varsovan-huippukokouksessa oli tarkoitus sopia Naton entistäkin suuremmasta läsnäolosta Itä-Euroopassa. Se on aikaa, jolloin leikitellään sodan mahdollisuudella huolimatta siitä, että sellainen merkitsisi yleensäkin rikollista järjettömyyttä ja ettei sellaisella voida kuvitella saavutettavan mitään rationaalisia päämääriä.

Vihavaisen mielestä aikakauden rappeutuneisuutta kuvaa myös se, että militarismia on alettu ihailemaan. Hänestä Venäjä-pelot olivat myös liioiteltuja. Sellaiseksi ovat kelvanneet fantastiset kuvitelmat Venäjän loputtomasta aggressiivisuudesta ja sen kyvystä ja halusta järjestää kaikenlaisia ikävyyksiä koko Euroopassa ja laajemminkin , hän kirjoittaa.

Vihavainen varoittaa, että sodan uhan mielikuvasta voi pahimmassa tapauksessa tulla itseään toteuttava ennuste. Vihavainen kritisoi kenraalien liian suurta roolia Naton organisaatiossa. Naton sotilaallisen pelotteen myyttisyys. Mitä ilmeisemmin Naton sotilaallisesta pelotteesta ja suorituskyvystä on monilla suomalaisilla poliitikoilla, kansalaista nyt puhumattakaan, aivan liian fantastinen näkemys. Eteenkin Euroopan Nato-maiden sotilaallinen pelote on melkoisesti romahtanut viimeisen 25 vuoden aikana eikä kymmenet keskenään ei aivan niin samansuuntaisesti intressinsä näkevät eurooppalaiset natomaat eivät itseasiassa pysty antamaan juuri uskottavaa sotilaallista suojaa edes itselleen.

Tämän takeeksi Nato tulee sijoittamaan vahvistetun pataljoonan kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan ensi vuoden alkupuoliskon aikana. Kyse on rotaatiopohjaisesta, mutta pysyväisluonteisesta läsnäolosta. Läsnäolon lisäksi suunnitellaan tarvittavat vahvistukset. Baltian maille läsnäolon toteutuminen tarkoittaa niiden koko jäsenyystaipaleen tärkeimmän tavoitteen täyttymistä. Myös Bulgaria ja Romania saavat räätälöityä tukea.

Mutta mikä on ammattisotilaan viileän analyyttinen arvio Euroopan Naton sotilaallisesta suorituskyvystä ja uskottavuudesta? Sotilasasiantuntija dosentti ja everstiluutnantti Jyri Raitasalo Puolustusministeriöstä on antanut huomattavan hyytävän näkemyksen kesällä Logistisesti Euroopan Nato ei pysty yhtään mihinkään merkittävään operaatioon, todella suuresta puhumattakaan.

Raitasalon mukaan Euroopan natomaiden puolustusbudjetit osoittavat valtavaa tuhlausta ja tehottomuutta. Useilla Euroopan natomailla on enemmän kenraaleita ja everstejä kuin kenttätykkejä päinvastoin kuin Suomella jolla on melkoisen tulivoimainen suuri tykistö- ja panssarikapasiteetti. Euroopan Nato-mailla on heikot reservit ja kyky vähänkin pitkittyvään maasotaan surkea. Raitasalon englanninkielinen kirjoitus on löydettävissä internetistä osoitteesta: Recently published NATO defense statistics reveal the poor state of European defense capabilities and spending.

Only four out of 26 European NATO member-states spend the minimum level needed to train and equip a credible fighting force — namely 2 percent of annual GDP. Particularly the European member-states of NATO lack the capability to deter a large-scale military attack against one or more member-states.

NATO is a forum of planning, consultation, and political debate between highly variegated states with very different security priorities and domestic political traditions and conditions. As such, NATO is not a real military actor. Jyri Raitasalon kirjoituksen ytimessä on havainto Euroopan Natosta organisaationa joka koostuu lopultakin hyvin sekavasta seurakunnasta valtaosaltaan pieni jäsenmaita joilla useilla ei edes omat housut pysy jalassa saatikka että heistä olisi toisilleen turvan takaajiksi.

Jo parikymmentä vuotta on USA pyrkinyt irrottautumaan Euroopasta ja suunnannut huomionsa eteenkin Aasiaan. Se ei ole suinkaan mikään automaatti vaikka näin usein luullaan. Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Noora Kotilainen on monien muiden asioista perillä olleiden kanssa tyrmännyt luulot siitä, että Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato suojelisi vain jäsenmaitaan.

Suomen Nato-jäsenyyttä perustellaan yleisesti Naton viidennellä artiklalla, jonka mukaan Nato puolustaa vain jäsenmaitaan.

Kotilaisen mukaan tosiseikat unohtuvat tässä keskustelussa. Viime vuosien ja vuosikymmenten Nato-operaatiot on tehty poikkeuksetta valtioihin, jotka eivät ole Naton jäsenmaita: Kosovoon, Afganistaniin ja Libyaan. Hän muistuttaa, että Naton tehtävät ovat muuttuneet kylmän sodan jälkeen, ja sanoo, että loppujen lopuksi jäsenmaiden intressit vaikuttavat Nato-operaatioiden suuntaan viidettä artiklaa tai jäsenyyttä enemmän.

Kun ei oteta esiin Naton muuttuneita toimintaperiaatteita ja tehtäviä, voidaan vapaasti argumentoida kylmän sodan logiikkaan hirttäytymällä, heilutella Nato-korttia ja rivien välissä lietsoa suomalaiseen niin kovin vetoavaa pelkoa Venäjän hyökkäyksestä.

On kuitenkin hankala uskoa, että atlanttisen järjestelmän kannalta katsottuna Euroopan takamaalla tapahtuva Ukrainan kriisi ja Venäjän vallitsevaa läntisen maailmanjärjestyksen arvovaltaa kohtaan osoittama uhittelu olisi riittänyt muuttamaan Naton viime vuosikymmenien aikana luomia toimintaperiaatteita. Kova kovaa vastaan, rautaa rajalle, vanhat muurit pystyyn. Professori Juhani Suomi on arvostellut rankasti Ulkopoliittisen instituutin Upin syksyllä julkaistua Venäjä-raporttia.

Suomi piti Upia lobbausorganisaationa. Hän katsoi, että raportissa on Venäjällä pelottelua mutta lisää, että sitä on mediassa melkein joka päivä.

Vanha sanonta kuuluu, että kukaan muu ei puhalla meidän puurolusikkaamme kuin me itse. Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen sanoi olevansa huolissaan suomalaispoliitikkojen Venäjä-osaamisesta. Juhani Suomi jakaa huolen: Professori Suomen mielestä Suomessa ei ymmärretä Venäjän turvallisuuspoliittista ajattelua.

Hänen mukaan itänaapurin täytyy saada jonkinlainen varmuus siitä, että vieras valta ei pääse käyttämään Suomen aluetta Venäjää tai Neuvostoliittoa vastaan. Hänen mielestään tämä varmuus kaatui YYA-sopimuksen mukana. Entinen pitkäaikainen diplomaatti Heikki Talvitie kirjoittaa Suomen Geopoliittisen seuran sivuilla kansainvälisestä tilanteesta. Niin ollen se ei voi välttyä Itämeren alueella Venäjän ja lännen välillä mahdollisesti puhkeavalta sotilaalliselta kriisiltä".

Talvitien esille nostama Naton kanssa tehty isäntämaasopimus on aiheellisestikin joutunut puntaroitavaksi. Sitä on verrattu jopa Natsi-Saksan kanssa tehtyyn kauttakulkusopimukseen. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija ja entinen ammattisotilas Pekka Visuri totesi isäntämaasopimuksesta seuraavasti: Syvempi keskustelu käytiin aikoinaan, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusohjelmaan Kirjailija ja kolumnisti Raimo Pesonen julkaisi hiljattain Suomen Nato-suhdetta käsittelevän kirjan.

Näin hän näki sopimuksen toisesta perspektiivistä: Sitten jälkikäteen osoittautuu, että ne ovat muuttaneet hyvinkin paljon. Miksi Suomi ei liittynyt Naton jäseneksi luvulla? Historioitsija Heikki Ylikangas spekuloi luvun puolivälissä sitä miksi EU-hun liittynyt Suomi ei samalla anonut jäsenyyttä puolustusliitto Natossa. Hänen mukaansa vasta historia tulee sen myöhemmin kertomaan.

Tosiasiassa asia ratkaistiin juuri samoihin aikoihin kun Ylikangas spekuloi asiaa. Itse asiassa salaisuuden raotti Iltalehden toimittaja Olli Ainola. Aikaisemmin tapahtumien kulku on kerrottu silloisen Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Ronald Amuksen kirjassa Opening Nato's Door. Kylmän sodan jälkeen oli suuri kysymys, miten hoidetaan Baltian maiden turvallisuus. Ensimmäinen ajatus lännen suurvalloissa oli, että se tehtävä kuuluu Suomelle.

Ainola raportoi Asmuksen kirjasta Suomen vastauksen: Pohjoismaat eivät voi taata Baltian turvallisuutta. Suomen mielestä vain Yhdysvaltain sotilaallinen pelote riittää ennalta ehkäisemään Venäjän voimankäytön.

Ainola jatkaa ja analysoi: Clinton taivutti Jeltsinin hyväksymään Naton laajenemisen Venäjän rajoille. Clinton jyräsi nurin Jeltsinin, joka yritti saada Clintonilta salaisen kahdenkeskisen lupauksen siitä, että Nato ei laajene Neuvostoliitosta itsenäistyneisiin maihin eli Baltiaan.

Clinton sanoi, etteivät he voi noin vain mennä kahteen pekkaan miestenhuoneeseen ja sopia salaisesti yhtään mitään, koska kaikki tulee joka tapauksessa julki. Clinton piti pintansa ja teki selväksi, ettei Baltian maita jätetä ulos Natosta.

Lopulta Jeltsin luovutti väittelyn ja tokaisi: Helsingin-kokouksessa Venäjä tosiasiassa joutui antamaan periksi sille, että Baltian maat liittyvät Natoon - kuten vuosia myöhemmin kävikin. Tämä oli Suomelle iso helpotus. Jos Baltian-maita ei olisi huolittu Natoon, Suomi olisi saattanut joutua vastaamaan ainakin Viron puolustuksesta samalla kun Yhdysvallat olisi livennyt pois Pohjois-Euroopasta.

Suomi teki taitavan väistöliikkeen. Suomi kieltäytyi jäsenyydestä välttyäkseen puolustamasta Viroa. Samalla Suomi edesauttoi Baltian maiden liittymistä ja siten pakotti Yhdysvallat takaamaan Itämeren alueen turvallisuutta. Osaltaan Suomi hiukan helpotti myös Jeltsinin pahaa mieltä. Suomenlahden pohjoisrannikko pysyi toistaiseksi liittoutumattomana. Meritie Pietariin ei olisi pelkkää Naton vettä. Kevään mittaan on ollut uutta, että tuolloinen pääministeri Lipponen ja vähän myöhempi komentaja amiraali Kaskeala ovat itse kertoneet tapahtumista.

Ainolan Kaskealan haastattelussa kerrotaan mm: Naton itälaajennuksen arkkitehti, Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Ronald Asmus kaavaili Tanskaan Natolle johtoesikuntaa, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat ottamassa vastuuta Baltian puolustuksesta.

Britannian ulkoministeri Douglas Hurd ehdotti suoraan, että Suomi ja Ruotsi ottaisivat vastuun Baltian maista. Tanskan pääministeri Poul Nyrup Rasmussen esitteli hahmotelmaa Lipposelle sekä Ruotsin ja Norjan pääministereille Ahvenanmaalla huhtikuussa Lipponen torjui ajatuksen siinä samassa.

Asia ei jäänyt tähän. Lipponen tapasi Yhdysvaltain varaulkoministerin Strobe Talbottin Valkoisessa talossa kesäkuun alussa Ja minä torjuin sen across the board oikopäätä.

Ei meillä ole mitään edellytyksiä tällaiseen. Viron ja Baltian puolustusvastuu on Lipposen mukaan "se perimmäinen kysymys", jos Suomi joskus harkitsisi liittymistä Natoon.

Onko meillä mitään edellytyksiä ottaa vastuuta muusta kuin omasta puolustuksesta, Lipponen kysyy. Natossa Suomen syliin saattaisi tulla vastuu Baltiasta. Ja kun näkee, mitä Ukrainan-kriisin ympärillä on tapahtunut, mitä Nato on tehnyt, niin ei se todellakaan vakuuta. Lipponen sanoo olevansa presidentin ja eduskunnan ulkopoliittisen linjan kannalla. On sinänsä koomista että vuosien vaiheen jälkeen silloiset päätöksentekijät ovat kyllä esiin tuoneet uuttakin pohdintaa, mutta Ukrainan ja monen muun tapahtuman jälkeen on luultavaa että he itsekin hiljaa mielessään tajuavat olleensa sekä kaukonäköisiä että viisaita juuri silloin kun kumpaakin tarvittiin.

Se mitä Martti Ahtisaaren päässä on sen jälkeen tapahtunut ja miksi on taas eri asia. Miksi Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti liittoutumattomia? Pohjimmiltaan kyse olisi suurstrategian muuttamisesta, joka vaatii huolellista harkintaa. Pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Niille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille. Mikä tahansa muutos vaatisi myös sisäpoliittista yksimielisyyttä, jotta se nähtäisiin oikeutettuna sekä kotimaassa että ulkomailla.

Viittaus Ruotsiin historiaan liittyy myös suoraan Suomeen. Kummankin geopoliittinen asema määriteltiin Napoleonin sotien aikana ja vahvistettiin Wienin kongressissa Sadan vuoden aikana suomalaiset valtasivat sivistysprojektina oman valtionsa ja julistivat sen itsenäiseksi joulukuussa Samalla muodostui uudelleen sekä Suomen että Pietarin turvallisuusongelma.

Kolmen sodan jälkeen Mannerheim ja Paasikivi ratkaisivat ongelman niin, ettei Suomi anna aluettaan Venäjän vihollisten käyttöön eikä siis ala itse Venäjän viholliseksi.

Se on turvannut vakaan rauhan yli 60 vuotta, eikä kenelläkään ole argumenttia, miksi tätä vakautta pitäisi vaarantaa. Nato —arvion Suomi-Ruotsi osuus on mielenkiintoinen, mutta ei koko kuva. Tukholmassa ei liene ensimmäiseksi innostusta ajatuksesta, että yhteisen Nato —jäsenyyden kautta Ruotsi pääsisi jälleen sotilaallisesti maarajalle naapuriksi Venäjän kanssa. Nato —arvion ajattelu muistuttaa nyt vuosia ja , jolloin länsivalloista löytyi pienempiä herroja usuttamaan Venäjää vastaan, mutta vastuullinen valtionjohto kaikissa suurvalloista varoitti Suomea käyttämästä hyväksi Venäjän heikkoutta.

Riippumatta millainen hallinto Venäjällä on, mottiin joutuneena se ennemmin tai myöhemmin yrittäisi murtautua siitä ulos. Arvion mukaan paine voisi suuntautua erityisesti Baltian maihin, ja sitä ne eivät ole koskaan ymmärtäneet.

Liennytyksen edellytyksenä on kummankin osapuolen lännen ja idän huolen syvällinen ymmärtäminen ja alueen sotilas- ja talousmaantieteeseen perustuvan tasapainon rakentaminen alenevalla sotilaallisten voimien volyymien tasolla — niin että kumpikin osapuoli hyväksyy sen. Se merkitsee myös paluuta siihen myös Wienin kongressin ajasta alkaneeseen suurvaltojen perinteeseen, että pohjoinen kysymys voidaan sopia ja vakaus turvata omana kokonaisuutenaan vaikka muualla maapallolla olisikin ongelmia.

Kansalaisena on kaikki syy kannattaa presidentti Niinistön esittämää ajatusta arktisesta huippukokouksesta Suomen puheenjohtajavuotena. Kun asiat nyt Itämerellä kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla, olisi merkittävää että sen valmistelu turvallisuuspolitiikan osalta voitaisi aloittaa välittömästi ja muodostaa näin foorumi pohjoisen Euroopan tilanteen hallitsemiseksi.

Humoristisesti kieli poskella voimme siis todeta että Ruotsin ja Suomen pysyttäytyminen Naton ulkopuolella on ratkaistu jo vuotta sitten Wienin kongressissa. Yhdysvaltojen italialaisen järjestäytyneen rikollisuuden eräs tärkein tulonlähde oli ns.

Siitä lähtien se on ollut lumoava päättymätön lähde tutkiville toimittajille ja tutkijoille. USAn osuus on 53 prosenttia, vähän suurempi 66 ja jo 83 prosenttia. Maisteri Aito Mäkinen tuo maahan elokuvia, joita muut eivät uskalla tuoda eivätkä esittää kaupallisen kannattamattomuuden pelossa.

Kari Uusitalon mukaan tämänkaltaiset ja -tyyppiset elokuvat ovat elokuvataiteellisesti merkittäviä. Filmikerhotoiminta lisää kaupallisessa ohjelmistossa tämänkaltaisten ja -tyyppisten elokuvien lukumäärää. Näille elokuvatuottajat ja -vuokraajat antavat yhteisnimen vihaiset nuoret miehet, joille on tunnusomaista silloin tällöin havaittava tahallinen tyylikeikarointi.

Elokuvajournalistien rivit joutuvat epäjärjestykseen, kun vihaisten nuorten miesten falangi liittyy yhdistykseen ja tuo omat kannanottonsa kärjistettyinä esille. Jussi-patsaiden jaossa vanhan ja nuoren polven käsitykset menevät ristiin. Vanhemman jäsenjoukon kärsittyä äänestyksissä tappion se sanoutuu irti yhdistyksen toiminnasta.

Jussi-skisman seurauksena muodostetaan Filmiaura. USAn elokuvateollisuuden ulkomailla rahoitettu tuotanto nousee 35 prosentista 60 prosenttiin. USA saa yli 50 prosenttia kaikista elokuvien vuokraustuloista ulkomailta. Suomessa näyttelijälakko lamaannuttaa elokuvatuotannon. Godardin jokainen elokuva saa Suomessa, ainoana maana Ranskan ulkopuolella, kaupallisen esityksen.

Elokuvakulttuuri ei ehdi tulla Suomeen, vaikka läheltä pitää. Sitä johtaa Santiago Álvarez. Lehdistöpohdinta alkaa, kun ilmestyy ensimmäinen numero elokuvalehteä Cine Cubano.

Kuubalainen Tomás Gutiérrez Alea ohjaa elokuvan Historias de la revolucion - Vallankumouksen kertomuksia. Hänen filminsä La Muerte de un burocrata - Byrokraatin kuolema on musta farssi ja Memorias del subdesarrollo - Muistoja alikehityksen ajoilta kertoo "epäpoliittisesta" intellektuellista.

Tunisiassa perustetaan kulttuuriministeriön elokuvaosasto. Se saa myöhemmin aikaan lain, jonka mukaan kotimaisia elokuvia on pakko esittää joka kolmas kuukausi. Yhdysvaltalaiset jakeluyhtiöt boikotoivat, koska kaupan vapautta rajoitetaan, CIA parjaa Tunisian kulttuuriministeriä julkisuudessa, eikä Hollywood-elokuvia tule vuoteen Tunisiaan. Lain kumoamisen jälkeen tunisialaisissa elokuvateattereissa ei enää pystytä esittämään tunisialaisia elokuvia.

USAn hallinto tukee Hollywoodin maailmanvalloitusta. Mustan Afrikan elokuva syntyy. Niitä tuotetaan luvun alkuun mennessä noin 50 pitkää elokuvaa. Tuoksuva elokuva Smell-O-Vision esitellään, mutta yleisö tuskin haistaa sitä. Neuvostoliittolainen Josif Heifitz ohjaa elokuvan Dama s sobatshkoi - Nainen rannalta, joka perustuu Tshehovin novelliin Nainen ja sylikoira. Englantilainen tshekinjuutalainen Karel Reisz ohjaa elokuvan Saturday Night and Sunday Morning - Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun.

Ulkopoliittisista syistä elokuva esitetään Suomessa vasta luvulla. Wilder oli luvulla rikostoimittajana ensin Wienissä ja sitten Berliinissä. Kreikassa Thessalonikissa aletaan järjestää näytelmäelokuvan festivaaleja. Ne kansainvälistyvät ja myöhemmin esitetään lähes elokuvaa festivaalilla. Emme halua vääriä, siloteltuja, kiiltäviä elokuvia, haluamme niiden olevan karheita, siloittelemattomia mutta eläviä, emme halua ruusuisia elokuvia - haluamme, että niissä on veren väri.

Ingmar Bergman ohjaa elokuvan Jungfrukällan - Neidonlähde, jonka Suomen sensuuri kieltää liian raakana. Sensuuri hyväksyisi sen leikkauksen jälkeen, mutta ohjaaja kieltää leikkauksen. Hannu Kautto näkee filmin Wienissä. Samoin käy Bergmanin elokuvalle Tystnaden - Hiljaisuus. Bergman sanoo, ettei halua kirjailijaksi. Hän haluaa tehdä vain elokuvia. Bergman on elokuvantekijä, ei kirjailija. Kuitenkin hän kirjoittaa käsikirjoituksen ja romaanin Hyvä tahto.

Kari Uusitalon mukaan Ville Salmisen Oho, sanoi Eemeli on kavalkadi Reino Helismaan burleskia komiikkaa, nimiosassa suomalaisen yleisön uusi ihastus rahvaanomaisen huumorin viljelijä Eemeli Esko Olavi Toivonen. Kassila ohjaa neljä Palmun seikkailua, jotka perustuvat Mika Waltarin tuotantoon. Allotria-Filmin varastossa tulipalo tuhoaa elokuvia. Perustetaan Studio A, joka erikoistuu piirrettyihin mainospaloihin. Fennada-Filmi kutsuu maahan yhdysvaltalaisen animaattorin Robert Bob Balser ja koettaa perustaa animaatiostudion.

Todd-AO -kopioita esitetään Suomessa muutama. Savoy muutetaan cineramateatteriksi. Kajaanin teinien elokuvakerho KaTeKino perustetaan. Kai Linnilä toimii Teiniyhdistyksen puheenjohtajana. Kerho julkaisee muutaman numeron elokuvalehteä Méliès, josta tulee kerhon nimi, kunnes perustetaan Kajaanin elokuvakerho. Peter von Bagh kirjoittaa Oulun teinilehdessä: KF Koistinen omistaa Kouvolassa kolme teatteria. Hannu Kautto on kesän Koistisen työssä, vaihtaa elokuvien mainosjulisteet ja kuljettaa näytösten loputtua filmilaatikot rautatieasemalle.

Kautto saa palkaksi katsoa kaikki elokuvat ilmaiseksi ja taskurahaa. Hän ehtii silti käydä vielä GE Petson Kinotähden esityksissä. Kautto on Kouvolan elokuvakerhon jäsen. Myöhemmin Kinotähti joutuu hihhuleiden haltuun, ja nimeksi muutetaan Kointähti, jotta ei tarvitse hankkia uusia neonvalokirjaimia. Malilainen Souleymane Cissé opiskelee Moskovassa elokuvantekoa. Hän ohjaa elokuvan Baara - Työ. Puolalainen Andrzej Munk kuvaa elokuvassaan Pasazerka - Matkustaja keskitysleirin virkailijan ja hänen uhrinsa tapaamista laivalla.

Neuvostoliittolainen ohjaaja Vladimir Tshebotarev tekee Aleksandr Beljaevin samannimisen romaanin mukaan elokuvan Tshelovek-amfibija - Meren paholainen.

Se on ensimmäinen neuvostoliittolainen veden alla kuvattu elokuva. Kuvaajana on Eduard Aleksandrovitsh Rozovski ja tuottajana Lenfilm. Naispääosaa esittää Delphine Seyrig. Ranskalaisen Chris Markerin dokumentaari Cuba Si! Markerin ensimmäinen elokuva on Helsingin olympiakisoista. Robert Wise ohjaa musikaalin West Side Story. Juutalainen Laonard Bernstein sävelsi teoksen. Tekstin kirjoittaja on Stephen Sondheim ja koreografi Jerome Robbins.

Ivan Sutherland kehittää ensimmäisen interaktiivisen tietokonegrafiikkaohjelman Sketchpad. Alueella on näyttelijöiden asuntoja, jälkiäänitysyksiköitä, laboratorioita, studioita ja Qing-dynastian aikaisen kaupungin lavaste. Työtä tehdään kolmessa vuorossa, studion palkkalistoilla on näyttelijää, sillä on oppilaan draamakoulu ja 80 puvun vaatevarasto.

Hongkongista tulee Dongfang Haolaiwu - Idän Hollywood. Veikko Itkosen ohjaama ja tuottama Mullin mallin - ikään kuin kaikkien iskelmätarinoiden ja keveimmän luokan elokuvien rappiotilan tiivistelmä Kari Uusitalo. Suomalainen Jörn Donner kirjoittaa Studio-vuosikirjaan 6 elokuvakirjoituksen Suomalainen elokuva vuonna 0.

Ruotsin liikenteen autolauttaan Skandia asennetaan teatteri ja autolauttaan Nordia. Suomessa toimii 44 elokuvavuokraamoa, kun niitä oli Vuokraamoita on Neuvostoliittolainen Andrei Tarkovski kertoo elokuvassaan Ivanovo detstvo - Ei paluuta nuoresta partisaanista. Neuvostoliittolainen Mihail Romm ohjaa tiedemiehiä käsittelevän elokuvan Devjatj dnei odnogo goda - Vuoden yhdeksän päivää, jossa atomifyysikko on saanut liikaa säteilyä.

Romm kokoaa viimeiseksi elokuvakseen dokumentin Obiknovennyi fashizm - Arkipäivän fasismi tuhansista tunneista kansallissosialistisen Saksan aineistoa sekä nykyhetkestä Moskovan kaduilta, Länsi-Saksan jälleenvarustautumisesta ja asekaupoista. Ruotsalainen Ingmar Bergman esittää elokuvassaan Tystnaden - Hiljaisuus sodan läsnäolon.

Skammen - Häpeä on Bergmanin puheenvuoro Vietnamin sodasta. Stanley Kubrick ohjaa elokuvan Lolita Vladimir Nabokovin romaanista. Kanadalainen kirjailija Pierre Perrault ohjaa kuvaajanaan Michel Brault kalastusharrastuselokuvan Pour la suite du monde.

RoGoPaGin raamattuelokuvien tekemistä parodioiva episodi La ricotta tuottaa Pier Paolo Pasolinille muutaman kuukauden vankeustuomion valtiouskonnon rienaamisesta.

Italialainen Francesco Rosi tekee mafiaa käsittelevän elokuvan Salvatore Giuliano - Rosvopäällikkö Salvatore Giuliano ja Mani sulla citta - Kaupungin valtias, joka kuvaa vallankäyttöä ja asuntokeinottelua. Neuvostoliittolainen ohjaaja Marlen nimistä Marx ja Lenin Martynovits Hutsijev ohjaa elokuvan Mne dvadtsat let - Olen vuotias Gorkin studiolla.

Hrutshev hyökkää elokuvaa vastaan, ja Hutsijev kirjoittaa ja leikkaa elokuvaa uusiksi. Se pääsee ensi-iltaan ja palkitaan Venetsiassa. Hänen elokuvaansa Ijulski dozhd - Heinäkuun sade, Mosfilm , sensuroidaan myös. Neuvostoliittolainen Sergei Jutkevitsh kokeilee animaatiota muunnelmalla Majakovskin näytelmästä Banja - Sauna. No - Salainen agentti ja tohtori No, joka menestyy Englannissa. No on maailman kommunistisalaliitolle työskentelevä mestariterroristi.

Tanskassa tehdään farssi Det tossede paradis - Pukki paratiisissa. Samaa typeryyttä edustaa De röde heste - Punainen hevonen USAssa perustetaan riippumattomien elokuvantekijöiden Film Makers' Cooperative, joka välittää elokuvia. Sinne kuka tahansa voi ilmoittaa työnsä. Keskus antaa 75 prosenttia vuokratuloista tekijöille. Helsingin nuorisofestivaalien yhteydessä tuodaan maahan ja esitetään runsaasti elokuvia. Festivaaleista julkaistaan ainakin kaksi elokuvaa.

Toinen neuvostoliittolaisten Leonid Mahnatsin ja Jekaterina Vermishevan Solntse, dozhd i ulybki - Aurinkoa, sadetta ja hymyä ja toinen suomalaisen Erik Blombergin Festivaali Moskovan elokuvakoulussa opiskellut Mikko Niskanen ohjaa Paavo Rintalan romaaniin perustuvan elokuvan Pojat.

Risto Jarva ja Jaakko Pakkasvirta ohjaavat elokuvan Yö vai päivä yhtiön ensimmäisenä tuotantona. Maunu Kurkvaara entinen Mauno Sakari Heikkonen perustaa yhtiölleen uuden elokuvalaboratorion, joka ryhtyy toisena Suomessa käsittelemään 35 millimetrin värifilmiä. Hän ohjaa elokuvan Yksityisalue. Teuvo Tulio ohjaa eräänlaisen Tabe Slioorin omaelämäkerran Se alkoi omenasta. Se hyväksytään esitettäväksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Armand Lohikoski ohjaa parodian Taape tähtenä. TJ Särkän elokuva Kuu on vaarallinen leikataan ennen teatteriesityksiä. Peter von Bagh saa elokuvien arvostelukortin, kun hän aloittaa Suomen Sosialidemokraatin toisena arvostelijana Inkeri Liuksen rinnalla. Filmiaura syntyy toimittajan Paula Pimpula Talaskivi aloitteesta. Se jatkaa Jussi-palkintojen jakoa. Elokuvajournalistit hajosi eikä palkintoja jaettu Jussia aletaan jakaa myös televisioelokuville.

Se ilmestyy myös englanniksi ja tanskaksi. Neuvostoliitossa tehdään noin elokuvaa, joista taidefilmiä ja 33 pitkää tieteis- tai uutis- ja dokumenttielokuvaa. Lisäksi tehdään opetuselokuvia, animaatioita ja muita elokuvia. Mosfilmin ja Lenfilmin lisäksi kullakin 15 liittotasavallalla on omat studionsa. Elokuvateattereita on , kun niitä oli Elokuva-alan lehtiä ovat Sovetski film - Neuvostoelokuva, joka ilmestyy englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja muilla kielillä, Iskusstvo kino - Elokuvataide, Sovetski ekran - Neuvostovalkokangas ja Kinomehanik - Kinomekaanikko.

Italialaisen ohjaajan Luchino Visconti elokuva Il Gattopardo - Tiikerikissa kuvaa feodalismin vaihtumista kapitalismiksi. Elokuva saa Cannesin pääpalkinnon. Se on Giuseppe Tomasi di Lampedusan romaanin filmatisointi. Samuel Fullerin filmissä Shock Corridor - Shokkikäytävä lehtimies menee mielisairaalan potilaaksi  paljastaakseen rikollisen.

Yhdysvaltalainen Emile de Antonio kokoaa elokuvan Point of Order - Välihuomautus televisiotaltioinneista, joita tehtiin tuntia senaattorin Joseph McCarthy antikommunististen noitavainojen loppuvaiheista. Luis Buñuelin Viridiana kuvaa muun muassa kerjäläisten orgiat, jonka illallinen muistuttaa välähdyksessä Leonardo da Vincin Viimeistä ehtoollista.

Ranskalainen Alain Resnais kuvaa elokuvassaan Muriel Algerian sodan huonoa omaatuntoa. Filmissä esitetään II maailmansodassa ja Algerian sodassa korruptoitunutta keskiluokkaa ja kuvataan pikkuporvaria. Chris Marker esittää ensimmäistä rauhan kevättä Pariisissa Algerian sodan päättymisen jälkeen elokuvassaan Le joli mai - Ihana toukokuu.

Hän aloittaa sen sitaatilla, jonka Jean Girandoux kirjoitti Eiffel-tornissa: Silmieni alla on ne hehtaaria, joilla on eniten maailmassa ajateltu, kirjoitettu ja puhuttu - tuo planeettamme tyylikkäin ja teeskentelemättömin paikka. Allani lepäävän tyhjyyden täyttävät henkevyyden, älyn ja maun kerrostumat, todennäköisemmin täällä kuin muualla porvareiden ja käsityöläisten selät ovat koukistuneet Descartesia ja Pascalia lukiessa, painaessa tai sitoessa.

Tässä Watteaun katseleminen on eniten rypyttänyt silmäkulmia, Corneillen, Racinen tai Hugon läpikahlaaminen on aiheuttanut eniten suonikohjuja. Dantonin laatan kunnostaja katkaisi täällä jalkansa. Täällä on se neliömetri, jolla aikaisemmin taisteltiin despotismia vastaan. Täällä on se neliömetri, jolla virtasi kuolevan Molièren veri. Hänen elokuvansa Les Carabiniers - Karabinieerit kuvaa kaikkia sotia. Brasilialainen Nelson Pereira dos Santos kuvaa elokuvassaan Vidas Secas - Kuiva elämä alkeellisen maalaiselämän ankeutta.

Brasilialainen ohjaajan Carlos Diegues teos Ganga Zumba on elokuva Amerikkojen historian ensimmäisestä gerillasta ja vapautuksen myytistä. Senegalilainen kirjailija Ousmane Sembene tekee minuuttisen lyhytelokuvan Borom Sarret. Puolalainen Andrzej Munk kuvaa tapaturmaisen kuolemansa takia kesken jääneessä elokuvassaan Pasazerka - Matkustaja keskitysleiriä vartijan näkökulmasta.

Japanilainen Kon Ichikawa kertoo teoksessaan Yukinojo henge - Näyttelijän kosto historiallisen perhetarinan. Ichikawan olympiafilmiä Tokyo Orimpikku - Tokion olympialaiset kuvaa kuvaajaa kameralla. Sen director's cut näytetään vain kerran olympiakomitealle, joka ehdottaa muutoksia.

Yhdysvaltalainen Jack Smith tekee elokuvan Flaming Creatures - Liekehtivät olennot, josta tulee undergroundin klassikko. Yhdysvaltalainen Kenneth Anger esittää elokuvassaan Scorpio Rising homoseksuaalisia viittauksia. Filmi kielletään Suomessa, mutta saadaan elokuvateattereihin ulkopoliittisesti sopimattomien kohtien leikkausten jälkeen. Aloitetaan New Yorkin elokuvafestivaali, joka toimii merkittävänä epäkaupallisen elokuvan tapahtumana vuoteen saakka. Filmoteca Española eli Madridin elokuva-arkisto aloittaa julkiset näytökset, jotka keskeytetään , mutta jatkuvat Totuuselokuvan - cinéma vérité tekijöiden kokous pidetään Lyonissa.

Käsitteen isä on Dziga Vertov. Ranskalainen totuuselokuvaaja Jean Rouch on koulutukseltaan sosiologi ja antropologi. Mikko Niskasen sotaelokuva Sissit pohjautuu Paavo Rintalan romaanikäsikirjoitukseen, joka julkaistaan romaanina Sissiluutnantti.

Sissit saa neljä Jussia ja Valtion elokuvapalkinnon. Åke Lindmanin Jengi leikataan ennen levitystä. Filmin alkuperäinen nimi oli Ota minut nuorena. Suomalainen monitoimimies Jörn Donner aloittaa Ruotsissa pitkien elokuvien ohjaajana. Tällöin Ruotsiin saadaan filmiuudistus, joka takaa ruotsalaisen tuotannon jatkuvuuden. Tuotantoyhtiö maksaa suurimman osan kustannuksista, mutta jälkeenpäin annetaan tunnustusta taiteellisten kriteerien perusteella.

Vähitellen järjestelmä muuttuu ennakkotueksi, jonka periaatteena on ulkopuolinen riskirahoitus. Suomen Elokuva-arkistossa SEA on jäsentä, sen kirjastossa nidettä ja 50 valokuvaa ja kokoillan elokuvakopiota.

Dokumenttiaineistoa vuosilta on kelaa. Suomessa elokuvissa käy 15,3 miljoonaa henkeä, kun kävijöitä oli 37 miljoonaa. Television lisäksi muut vapaa-ajanviettotavat pienentävät elokuvien yleisömäärää kuten tanssit, baareissa tapaaminen ja moottoriajoneuvojen kasvanut määrä eli niillä ajelu.

Levysoittimien ja äänilevyjen myynti kasvaa. Suomen Näyttelijäliitto kieltää jäseniään ottamasta vastaan uusia elokuvaussopimuksia, ennen kuin sen ja Suomen Filmivalmistajien Liiton kesken aikaansaadaan uusi sopimus palkkiotariffeista. Kesän elokuvat tehdään näyttelijöiden liittoon kuulumattomien ja amatöörien voimin paitsi uusi yritys Tommi Rinteen perustama Keskus-Elokuva.

Kysymys on myös televisiokorvauksista. Kajaanin teinien elokuvakerho KaTe-Kino perustettu julkaisee kaksi numeroa lehteä Méliès. Magna-Filmin toimitusjohtaja Leo Karni tekee eduskunnan oikeusasiamiehelle elokuvatarkastamon toimintaa koskevan kantelun, jossa hän kiinnittää huomiota tarkastamon työssä esiintyneisiin virheellisyyksiin ja epäjohdonmukaisuuksiin. Asiamies toteaa tarkastamon toimineen useassa kohdin lainvastaisesti, virheellisesti ja periaatteellisessa mielessä oikeusturvallisuutta vaarantavasti.

Suomen ulkoministeriö on toimittanut ulkomaille alkaen noin 40 dokumenttielokuvaa yhteensä parina tuhantena kopiona ruotsin-, englannin-, saksan-, ranskan-, venäjän- ja espanjankielisinä versioina. Suomen Filmiteollisuuden SF TJ Särkkä myy televisio-oikeudet yhtiönsä kaikkiin loppuun mennessä valmistamiin yhteensä kokoillan elokuvaan yhtiön tytäryhtiölle Elosalama, jonka osakekannan ostaa Yleisradio.

Elosalama eli Suomen Televisio ostaa Veikko Itkosen ja hänen Filmi-Kuvansa koko tuotannon 18 kokoillan elokuvaa, lyhytelokuvia ja kuvauskaluston sekä Lii-Filmiltä ja Filmimieheltä tuhatkunta uutiskatsausta ja muuta lyhytelokuvaa. SF siirtyy mainoselokuvien valmistukseen, ja Suomi Filmi lopettaa pitkien elokuvien tuotannon.

Suomessa on kiinteätä yleisöelokuvateatteria. Lisäksi toimii sotilas-, sairaala-, koulu- ja koeteattereita 93 kappaletta. Elokuvakiertueita järjestetään 72, kun niitä oli ja vain Suomessa on käytössä 42 kotimaista projektoria, joista 40 Aktinoa ja kaksi YTJ-merkkistä.

Suomessa on neljä elokuvalaboratoriota: Helsingin Sanomat jättää elokuvan kulttuuritoimituksen ulkopuolelle. Mihail Romm tekee dokumentin Obiknovennyi fashizm - Arkipäivän fasismi. Brasilialainen Glauber Rocha tekee läpimurtoelokuvansa Deus e o diabo na terra do sol - Musta jumala ja valkoinen paholainen.

Hänen filminsä Terra em transe - Valta ja kumous hävittää myyttejä, jotka hämärtävät kansan tietoisuuden. Antonio das Mortes on tappajan ja cangaceiron kuvaus. Se kuvaa sotajoukkojen ja kansan yhteenottoa. Italialainen Bernardo Bertolucci ohjaa elokuvan Prima della rivoluzione - Ennen vallankumousta ja Conformista - Fasisti, jossa luvulla porvari liukuu fasismiin. Italialaisen mykkäelokuvien ohjaajan Vicenzo Leone poika Sergio Leone ohjaa ensimmäisen lännenelokuvansa Per un pugno di dollari - Kourallinen dollareita.

Stanley Kubrick ohjaa elokuvan Dr. Pentagon onnistui luvun kieltämään aiheen. Ranskalainen Jacques Demy tekee musikaalin Parapluies de Cherbourg - Cherbourgin sateenvarjot, jossa kaikki vuorosanat lauletaan. Se lienee ensimmäinen "oikea" musikaali. Disneyn tuottama Mary Poppins - Maija Poppanen on yhtiön suurimpia taloudellisia menestyksiä.

Japanissa katsojamäärä on pudonnut alle puoleen vuodesta Elokuvia valmistuu , kun niitä tehtiin pitkää elokuvaa. Elokuvateattereita on alle , kun niitä oli noin Yleisöä käy kuudesosa verrattuna vuoteen Heikki Partanen aloittaa pala-animaation Hinku ja Vinku -lastenanimaatiollaan.

Roman Karmen kokoaa dokumenttinsa Suuresta isänmaallisesta sodasta Velikaja otetshestvennaja - Läpi teräsmyrskyjen sotakuvaajan aineistosta. Heistä 40 kaatui rintamalla. Neuvostoliittolaisen ohjaajan Andrei Mihailkov-Kontshalovski esikoiselokuva Pervyi utshitelj - Ensimmäinen opettaja perustuu Tshingis Aitmatovin romaaniin ja käsittelee neuvostovallan alkuaikoja.

Kodakin filmiprojektorit M ja M julkistetaan. Kodak esittelee Super-8 -kasettijärjestelmän. Super-8 on pinta-alaltaan 50 prosenttia suurempi kuin tavallinen kaitafilmi. Kuubalainen Santiago Álvarez ohjaa uutiselokuvan - noticiero Now!

Se esittää viisi minuuttia stillkuvia taustalla Lena Hornen laulu. Álvarez tekee yli noticieroa eli uutiskatsausta. Saksalaiset ohjaajat Walter Heynowski ja Gerhard Scheumann valmistavat yhteistyössä kuvaaja Peter Hellmichin ja vakituisen filmiryhmän kanssa dokumenttielokuvia. He ohjaavat mennessä yli 50 pitkää, keskipitkää tai lyhyttä dokumenttia muun muassa sarjoja Chilestä, Vietnamista ja Kamputseasta.

Heidän elokuvakatsauksensa Chilen tapahtumista Pinochetin vallankaappauksen jälkeen esitetään yli 70 maassa. Molemmat ohjaajat ovat Saksan demokraattisen tasavallan DDR taideakatemian jäseniä. Unkarilaisen ohjaajan Miklós Jancsó elokuvat Szegénylegények - Miehet ilman toivoa Kapinalliset ja hänen ensimmäinen värielokuvansa Fényes szelek - Vapauden tuulia palkitaan monilla festivaaleilla. Puolalaisen ohjaajan Tadeusz Konwick filmi Salto - Hyppy tuntemattomaan kuvaa toteutumatonta rakkautta ja teloistusta.

Jugoslavialainen Dushan Makavejev ohjaa esikoistyönsä Covek nije tica - Ihminen ei ole lintu. Barcelonan koulukunnan Vicente Aranda ohjaa elokuvan Fata Morgana. Maunu Kurkvaara ohjaa elokuvan Kielletty kirja, joka lähtee Hannu Salaman Juhannustanssit-oikeudenkäynnistä.

Elokuvassa on otteita Markku Lahtelan romaanista Jumala pullossa , joka ilmestyi vähän ennen Juhannustansseja ja olisi pitänyt viedä oikeuteen jumalanpilkasta. Pertti Lumirae linkkaa kainalosauvoilla Pekka Haukisen esittämää ahdistettua kirjailijaa vastaan.

Kurkvaara pelkää, että elokuva kielletään, ja pyytää Pentti Pajukalliota hankkimaan oikeussalikohtaukseen elokuva-arvostelijoita, koska kielletyn elokuvan saa lain mukaan esittää sen tekijöille. Sensuuri ei iske elokuvaan. Kuubalainen Gutiérrez Alea ohjaa elokuvan La muerte de un burócrata - Byrokraatin kuolema ja Memorias del subdesarrollo - Muistoja alikehityksen ajoilta. Neuvostoliittolainen Andrei Tarkovski ohjaa elokuvan Andrei Rublev, joka käsittelee luvun ikonimaalaria.

Neuvostoliittolainen Boris Rytsarev tekee satuelokuvan Volshebnaja lampa Aladina - Aladdinin taikalamppu. Elokuvan Loin du Vietnam - Kaukana Vietnamista tekemiseen osalistuu elokuvatyöntekijää. Hän alustaa SLONin seuraavan suunnitelman Rhodiacétan tekstiilitehtaiden lakkoa käsittelevän lyhytelokuvan À bientot, j'espère - Toivon että tapaamme pian. Seuraava teos on Classe de lutte - Taisteluluokka. Tshekkoslovakialaisen ohjaajan Jiri Menzel elokuva Ostre sledované vlaky - Tarkoin vartioidut junat saa ensi-iltansa.

Senegalilainen Ousmane Sembene ohjaa ensimmäisen pitkän elokuvansa La Noire de Se kertoo mustasta tytöstä, joka on orjan asemassa ranskalaisperheessä. Ousmane opiskeli luvulla Moskovassa elokuvaohjaajaksi. Hänen elokuvassaan Mandabi - Maksumääräys puhutaan ulufia wolofi. Nigerialainen ohjaaja  Mustapha Alassane satirisoi teoksessaan Le retour d'un aventurier - Seikkailijan paluu nuorukaisia, jotka toteuttavat lännen elokuvien maailmaa kotikylässään.

Italialainen Pier Paolo Pasolini tekee koomikon Totò kanssa filmit Uccellacci e uccellini - Haukat ja varpuset sekä elokuvan Streghe - Nykypäivän noitia episodin Terra vista dalla Luna - Maa kuusta katsottuna.

Hän riitaantuu yhtiön kanssa ja tekee seuraavat elokuvansa Taiwanissa muun muassa Xia nu - Kultainen hämähäkki Nimeksi tulee Paramount Communications. Mikko Niskanen ohjaa elokuvan Käpy selän alla palkkaamalla ammattinäyttelijöiden lakon vuoksi teatterikoululaisia.

Risto Jarva tekee lyhytelokuvat Asuminen ja luonto sekä Kaupungissa on tulevaisuus , jotka Postisäästöpankki rahoittaa. Argentiinalaisen ohjaajan Fernando Ezequiel Solanas teos La hora de los hornos - Polttouunien aika jakautuu kolmeen osaan. Octavio Getino on käsikirjoittaja.

Elokuvan ensimmäinen osa Uuskolonialismi ja väkivalta on omistettu Che Guevaralle ja indoamerikkalaisessa vapautustaistelussa kaatuneille isänmaanystäville. Argentiinan historiaa, nykyhetkeä ja riippuvuutta imperialistisista riistäjistä käydään läpi 13 jaksossa. Toinen osa on peronistisen kauden historia. Kolmas osa on uudelle ihmiselle omistettu ja taistelukutsu. Sensuuri on Argentiinassa voimakasta. Elokuvainstituutin johtaja on ilmavoimien komentaja.

Kuubalainen Octavio Cortázar kuvaa lyhytkuvassaan Por primera vez - Ensi kerran elokuvaesitystä, jonka katsojat näkevät eläviä kuvia ensimmäistä kertaa. Kuubalainen Santiago Álvarez ja hänen kuvaajansa Ivan Napoles tallentavat Pohjois-Vietnamissa aineiston elokuvaan Hanoi martes 13 - Hanoi tiistaina Poliittinen sanoma on El odio en energía!

Ho Tshi Minhin hautajaisia kuvaa 79 primaveras - 79 kevättä, jossa on katkelmia Ho Tshi Minhin ja hänen kansansa vaiheista. Elokuva valmistuu parissa viikossa. Neuvostoliittolainen Sergei Gerasimov ohjaa filmin Zhurnalist - Toimittaja.

Neuvostoliittolainen Sergei Bondartshuk ohjaa kolmiosaisen spektaakkelin Leo Tolstoin romaanista Vojna i mir - Sota ja rauha. Neuvostoliittolaisen ohjaajan Kira Muratova filmit Lyhyitä kohtaamisia ja Pitkiä jäähyväisiä päätyvät hyllylle.

Neuvostoliittolainen Larisa Shepitko tekee lyhytfilmin Rodina elektritshestva - Sähkön kotimaa Andrei Platonovin kertomuksesta. Filmi on hyllyllä Brezhnevin valtakauden. Neuvostoliitossa Aleksei Germanin ohjaama Seitsemäs Sputnik saa 18 sensorin allekirjoittaman kieltävän päätöksen elokuvan näyttämiseksi valkokankailla.

Chris Marker kuvaa Besanconin lakkolaisia. Labro ja Turenne uhkaavat lopettaa ohjelman, jolloin johto antaa esitykselle luvan edellytyksellä, että sitä seuraa vakavien ihmisten "keskustelu". Erwin Leiserin Herää Saksa on dokumentti natsielokuvapropagandasta. Puolalainen Jerzy Skolimowski esittää teoksessaan Rece do góry - Kädet ylös pilan, jossa suuri Stalin-kangas esittää hänestä kaksoiskuvan. Elokuva kielletään Puolassa ja esitetään Kanadalainen Allan King ohjaa psykiatrisen dokumentaarin Warrendale - Warrendale - lasten tähden.

Ranskalaissyntyinen Algerian sodan välttääkseen Saksaan muuttanut Jean-Marie Straub täyttää osuutensa vietnamilaisten taistelussa yhdysvaltalaisia vastaan elokuvallaan Chronik der Anna Magdalena Bach - Anna Magdalena Bachin kronikka. Brooksin Blazing Saddles - Villiä hurjempi länsi saa ensi-iltansa Italialaisen ohjaajan ja kirjailijan Pier Paolo Pasolini elokuva ja romaani Teorema ilmestyvät samanaikaisesti.

Espanjassa yli puolen miljoonan asukkaan keskuksissa toimii taide-elokuvateattereita, jotka tarjoavat turisteille vieraskielistä katsottavaa. Ken Russellin Miljardin dollarin aivoissa Suomenlinna näyttelee latvialaista kasarmialuetta. Elokuvateattereiden istumapaikkoja asukasta kohti: Risto Jarvan ohjaama elokuva Työmiehen päiväkirja saa valtion elokuvapalkinnon ja Jussin. Elokuva johtaa äänestyksiä luvun parhaasta suomalaisesta elokuvasta.

Eino Ruutsalo on luvulla keskellä elementtivyöryä, jonka eräs tärkeimmistä tekijöistä on kirjain ja montaasi. Ruutsalo luo sarjan kineettisiä kirjainteoksia. Ruutsalo toteuttaa yhteistyössä Väinö Kirstinän kanssa Ihmisen merkit, jossa on merkkikuvien rinnastuksia. Ruutsalo käsittelee kirjaimia ja numeroita graafisina kuvina elokuvassaan ABC Finnkino perustetaan Helsingissä hoitamaan elokuvien myymistä elokuvateattereille. Yhtiö on kaikkiaan 34 elokuva-alan yrityksen yhteenliittymä.

Finnkino kuuluu alkaen Rautakirjaan. Sanoma myy Finnkinon ruotsalaiselle Ratos-pääomasijoitusyhtiölle. Kuubassa on tuotettu 44 pitkää filmiä, yli dokumenttifilmiä, 77 opetusfilmiä, 50 piirroselokuvaa, "kansan tietosanakirjaa" osaa ja lähes uutiskatsausta, jotka ovat maailman huipputasoa.

Maaseudun syrjäkyliin lähetettäviä elokuva-autoja on yli , joilla 16 millimetrin elokuva viedään syrjäisimpäänkin maankolkkaan. Elokuvateattereita on rakennettu 50 lisää. Stanley Kubrick saa elokuvastaan A Space Odyssey - Avaruusseikkailu ainoan Oskarinsa sen erikoistehosteista. Häntä näyttelee juutalainen Barbra Streisand. Musta sankari Ben jää ainoana henkiin zombie-yön jälkeen, mutta valkoinen seriffi tappaa hänet. Romero ohjaa zombie-elokuvan Dawn of the Dead - Kuolleiden aamunkoitto ja Day of the Dead - Elävien kuolleiden päivä.

Yhdysvaltojen elokuva-alan itsesäätelyohjeisto Production Code - Tuotantokoodi kumotaan virallisesti ja pornoelokuvien tehtailu alkaa. Elokuville oli taattu sananvapaus. Ikärajamerkinnät ovat G - sallittu, M - ei lapsille, R - alle vuotiaat vain aikuisten seurassa ja X - kielletty alle vuotiailta.

M-luokka vaihtuu myöhemmin merkinnäksi PG parental guidance - vanhempain opastuksella. X-luokasta luovutaan , ja se korvataan merkinnällä NC Yhdysvaltalaisen taiteilijan Andy Warhol elokuva Lonesome Cowboys johtaa siveettömyyssyytöksiin. FBI laatii sivuisen raportin Warholin rappiollisesta taiteesta. Warhol tuottaa ja Paul Morrissey ohjaa filmin The Flesh.

Se kelpaa Euroopan teattereihin, mutta kielletään Suomessa ja sallitaan sensuurin saksimana. Pariisissa syntyy elokuvallisia lentolehtisiä ciné-tract ja perustetaan elokuvakollektiiveja Medvedkin-ryhmä, SLON, Dziga Vertov -ryhmä ja muita. Egyptiläinen ohjaaja Hussein Kamal ohjaa elokuvan Al-boustaguy - Postinkantaja. Algerialainen ranskalaisten keskitysleireillä kuusi vuotta viettänyt ohjaaja Mohammed Slim Riad kuvaa teoksessaan La voie - Tie itsensä ja   maanmiehensä elämää Iranilainen Dariush Mehrjui ohjaa filmin Gav - Lehmä, jossa mies menettää lehmänsä.

Mehrjuin Postschi - Postinkantaja kuvaa alistettuja ja lyötyjä työläisiä arkisesti. Senegalilainen Ousmane Sembene tekee filmin Mandabi - Maksumääräys wolofin- eli ulufinkielellä, jota puhuu 80 prosenttia senegalilaisista.

Norsunluurannikkolainen Désiré Ecaré kuvaa elokuvassaan Concerto pour un exil - Konsertto maanpakolaiselle afrikkalaisia opiskelijoita. Ecaré on Pariisin elokuvakoulun käynyt.

Brasilialaisen ohjaajan Gustavo Dahl elokuvassa O Bravo Guerreiro nuori "radikaali" poliitikko tuhoutuu omaan petokseensa. Kuubalainen Humberto Solás käsittelee teoksessaan Lucia naisen asemaa , ja nykyhetkellä. Elokuva ihannoi yhdysvaltalaisten erikoistappajien sodankäyntiä Vietnamissa.

Wayne esittää everstiä, joka taistelee Vietkongia vastaan ja opettaa armeijan mukana kulkevalle toimittajalle, kuinka välttämätöntä kommunistivihollisen lyöminen on. Ensi-illassa helsinkiläiset pasifistit koettavat häiritä näytöksiä ja sen jälkeen jaetaan elokuvateatterin edustalla lentolehtisiä, mielenosoittajia kannetaan poliisiautoon ja yksi saa oikeuskäsittelyssä kuritushuonetuomion, yksi vankeutta ja muutamat sakkoja.

Suomessa voidaan käyttää poliisia turvaamaan USAn sotapropagandan esittäminen eli paljastuu poliisin luokkaluonne.

USAssa ja Euroopassa Vihreät baretit kerää mielenosoittajia. Ensimmäisenä päätoimittajana on elokuvaohjaaja ja -kriitikko Eero Tuomikoski Hänen lentävä lauseensa on: Emme tee mitään TV: Me emme tiedä mitään mitä emme tiedä elokuvasta! Tuomikoski aloitti elokuvakriitikkona Lahdessa lehdessä Lahti ja jatkoi Helsingissä Ylioppilaslehdessä. Hän siirtyi Kauppalehteen, johon kirjoitti myös elokuvasta. Kauppalehteen tehtiin kuvataiteita, etupäässä elokuvaa käsittelevä liite Näkökulma.

Jaakko Pakkasvirta ohjaa lähiöelokuvan Vihreä leski. Nuori perheenäiti elää ahdistavassa tyhjiössä. Edvin Laineen Väinö Linnan trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta ohjaama Täällä Pohjantähden alla saa yli miljoona katsojaa.

Reijo Noukka perustaa Tampereelle elokuvakerhon Monroe. Kerho järjestää luvun alussa elokuvan opintopiirin Tampereen työväenopistossa. Noukka vetää Suomen elokuva-arkiston Tampereen sarjaa luvun lopulla. Egyptiläisen ohjaajan Shadi Abdelsalam teos Vuosituhansien yö tapahtuu , kun pimeille markkinoille ilmestyy vanhoja esineitä.

Elokuvan julkinen ensi-ilta kotimaassaan kestää vuosia. Egyptiläinen Youssef Chahine kuvaa teoksessaan Al-ard - Maa talonpojan elämää. Brasilialaisen ohjaajan Pedro de Andrade teos Macunaíma kuvaa groteskisti kurjaa. Bolivialainen Jorge Sanjinez kuvaa elokuvassaan Yawar Mallku - Kondorin veri yhdysvaltalaisia "rauhanjoukkoja", jotka tekevät sterilisaatioita intiaaneille "ihmiskunnan hyvän" nimissä.

Hänen filminsä El Coraje del Pueblo - Pyhän Johanneksen yö on kuvaus verilöylystä , jossa tapettiin työläisiä. Kreikkalainen Constantin Costa-Gavras aloittaa poliittisten jännityselokuvien sarjansa elokuvallaan Z - Z - hän elää, jossa tutustutaan Kreikkaan. Ranskalainen Marcel Ophuls ohjaa elokuvan Le chagrin et la pitié - Suru ja sääli, joka kuvaa Ranskan miehitysaikaa Ranskalaiset pikkuporvarit toimivat yhteistyössä saksalaisten kanssa.

Elokuva kielletään Ranskan televisiossa. Saksalainen Werner Herzog tekee kääpiöiden kanssa elokuvan Auch Zwerge haben klein angefangen - Kääpiötkin aloittavat pieninä ja Land des Schweigens und der Dunkelheit - Hiljaisuuden ja pimeyden maa, joka kuvaa sokeita kuuromykkiä. Italialaisen ohjaajan Pier Paolo Pasolini elokuvat Medea, Il Decameron- Decamerone ja I racconti di Canterbury - Canterburyn tarinoita perustuvat löyhästi alkuteoksiin. Marxin sanoihin Porvaristo loi maailman omaksi kuvakseen Godard lisää: Toverit, meidän täytyy tuhota tämä kuva.

Näin alkaa British Sounds, ja nyrkki tunkeutuu Englannin lipun läpi. Neuvostoliitossa Vladimir Motylin ohjauksessa, Eduard Rozovskin kuvaamana ja Mosfilmin tuottamana valmistuu Beloje solntse pustyni - Aavikon laki. Siitä tulee heti kulttieastern, jonka kosmonautit katsovat aina ennen lentoa tänäkin päivänä. Elokuva näytetään vähän väliä televisiokanavilla. Neuvostoliitossa tuotetaan animaatiosarjaa Nu pogodi Susi koettaa saada kiinni jäniksen.

Animaation käsikirjoittaja ja ideoija on lastenkirjailija Sergei Mihalkov , joka on neuvostokulttuurielämän vaikuttaja. Poliisi tuhoaa Peter Widénin filmin Taiteen kuolema kotietsinnöissä, ja filmin tekijä lähetetään lapiohommiin Seutulan työsiirtolaan. Yhdysvalloissa elokuvateattereissa käy 15 miljoonaa katsojaa viikossa, kun katsojia oli 87 miljoonaa viikossa.

Monet studiot tekevät televisioelokuvia luvun lopulta alkaen. Suomen ensimmäinen lyhytelokuvafestivaali Tampereen elokuvajuhlat alkaa. Se on Pohjoismaiden vanhin alallaan.

Kouvolassa perustetaan Pohjois-Kymenlaakson Teiniyhdistyksen elokuvakerho, jonka nimeksi otetaan Elokuvaryhmä Edvin. Sen jäsenmäärä vaihtelee , luvun lopulla noin 80 ja luvun alussa alle Tekijä Hannu Kautto oli luvun lopulla elokuvakerhon jäsen Kouvolassa. Suomen historian suurin elokuvateatteri helsinkiläinen paikan Aloha lopettaa toimintansa. Suomen opetusministeriön ja neljän elokuva-alan liikejärjestön välisellä sopimuksella perustetaan Suomen elokuvasäätiö.

Aluksi maksetaan jälkikäteen laatutukea, mutta aletaan myöntää varsinaista tuotantotukea. Italiassa tehdään yli pitkää elokuvaa vuodessa, kun tehtiin ja vain Intiassa luodaan curry-western ja antisankarit, joiden esittäjänä kunnostautuu Amitabh Bachchan.

El Caudillo ja diktaattori Franco sulkee Espanjan elokuvakoulut. Hollywood alkaa tuottaa halpoja väkivaltaisia blaxploitaatio-elokuvia. Shaft-filmit ovat niistä ensimmäisiä. Australiassa perustetaan elokuvan kehitysrahasto Australian Film Development Corporation AFDC, järjestetään televisiotuki ja koulutus sekä viimeistellään tuotantomalleja.

Suomessa on noin elokuvakerhoa ja niissä 20 jäsentä. Neuvostoliitossa on 20 pitkiä elokuvia tuottavaa studiota. Mosfilm tuottaa vuosittain noin 25, Lenfilm 15, ukrainalainen ja gruusialainen studio kumpikin kymmenkunta. Vuosituotanto on pitkää elokuvaa, kymmeniä pitkiä tieteellisiä elokuvia, yli 50 animaatiota ja yli lyhytelokuvaa.

Elokuvateattereita ja kiertäviä esityskoneistoja on yli ja vuotuiset katsojaluvut henkeä kohti kaupungissa 27 ja maaseudulla 17 kertaa. Italialainen Bernardo Bertolucci koskettelee elokuvassaan Il conformista - Fasisti nuorukaisen poliittista kehitystä. Japanilaisen ohjaajan Nagisa Oshima filmi Gishiki - Seremonia käsittää sodanjälkeisen aikakauden ja on analyysi perheestä.

Japanilainen Akira Kurosawa ohjaa teoksen Dodes'ka-den - Köyhän pikajuna. Kun se epäonnistuu kaupallisesti, yrittää Kurosawa itsemurhaa. Hänen elokuviensa rahoitus tulee tämän jälkeen Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista tai Ranskasta. Brasilialaisen ohjaajan Miguel Faria teos Peccado mortale - Kuolemansynti käsittelee yläluokan elämää kouristuksissaan.

Chileläinen Miguel Littin kertoo teoksessaan El Chagal de Nahueltoro - Nahueltoron shakaali historiallisesta henkilöstä Jorge del Carmen Valenzuela Torres, joka elää köyhässä ympäristössä. Chileläinen Helvio Soto pohtii elokuvassaan Voto más fusil - Äänestys plus kivääri ongelmaa, kuinka edistyksellinen hallitus voi ottaa vallan Chilessä, jossa kapitalismin ja imperialismin ote on tiukka. Yhdysvaltalainen Dalton Trumbo ohjaa vuotiaana ainoan elokuvansa, sodanvastaisen Johnny Got His Gun - Sotilaspoika, joka perustuu hänen kirjoittamaansa tosipohjaiseen romaaniinsa I maailmansodassa torsoutuneesta ja sairaalassa säilytettävästä sotilaasta.

Trumbo joutui luvun alussa Hollywoodissa mustalle listalle. Kaikkien aikojen kanadalaiseksi elokuvaksi useaan kertaan äänestetty Claude Jutran Mon oncle Antoine kertoo yksitoikkoisen pikkukaupungin elämästä.

New Yorkissa Anthology Film Archives avaa ovensa. Presidentti Richard Nixon katsoo Panssarikenraali Pattonin useaan kertaan harkitessaan joukkojen lähettämistä Kamputseaan.

Lasse Naukkarinen ohjaa elokuvan Solidaarisuus, jota esitetään järjestötilaisuuksissa, ja joka esitetään syksyllä Venetsiassa. Naukkarinen lähtee Filminorista, koska hän kieltäytyy kuvaamasta työnantajamyönteisiä elokuvia ja sanoo ei työnantajaliitolle.

Laulu Leninistä on Agit-Propin kappale Eislerin musiikkiin. Tasavallan päiväkirjassa lähtökohtana on Persian shaahin vastainen mielenosoitus , jossa kaupunginvaltuutettu Ilkka Taipale ja kansanedustaja Erkki Tuomioja viedään poliisiautoon: Suomen luokka-armeija kuuluu elokuvan päämaalitauluihin. Tasavallan päiväkirjassa arvostellaan porvarillista lehdistöä, joka on täynnä salakavalia sudenkuoppia ja tahallisia väärennöksiä.

Kristinuskoa verrataan taikauskoon ja huuhaahan,  Elokuva tuo esiin valtiosidonnaisen kristillisyyden luokkajuuret luokkasodasta ja lapuanliikkeestä lähtien ja etenee markkinataloutta harjoittavan kirkon tähän hetkeen. Filmissä on salaa kuvattu jakso herätyskokouksesta. Suomen elokuvasäätiö aloittaa toimintansa.

Suomessa elokuva-alan järjestöt perustavat yhdistyksen Elokuvakontakti, joka levittää yhteiskunnallisia lyhytelokuvia. Sveitsiläinen Alain Tanner kritisoi elokuvassaan Le Salamandre - Salamanteri sveitsiläistä yhteiskuntaa. Se on dokumentti Richard Millhouse Nixonista ja tutkielma tavarasta.

Miten tavara esimerkiksi liikemiespresidentti Nixon tuotetaan ja myydään? Yhdysvaltalainen elokuva alkaa väkivaltaistua kuten elokuvat Stanley Kubrick: Deliverance - Syvä joki Neuvostoliitossa hyllytetään Aleksei Germanin sotafilmi Proverka na dorogah - Teiden vartiointi 14 vuodeksi kunnes Gorbatshov vapauttaa sen. Suomalaiset eivät uskalla tehdä II maailmansodanaikaisista keskitysleireistä eikä luokkasodasta elokuvia. Näistä ajoista on kulunut 65 ja 91 vuotta.

Marcel Ophulsin Le chagrin et la pitié - Suru ja sääli on dokumentti Ranskan saksalaismiehityksen aikaisesta yhteistoiminnasta. Se kielletään Ranskan televisiossa 10 vuodeksi. Norman Jewison ohjaa musikaalin Fiddler on the Roof - Viulunsoittaja katolla, joka perustuu Venäjän juutalaisen Sholem Aleikhem oikeastaan Shalom Rabinovitsh kirjoihin Tevje der milkhiqer - Tevje, maitomies ja Tevjen tyttäret.

Senegalilainen ohjaaja Babacar Samb-Makharam esittää työssään Kodou perinteen ja uuden kulttuurin ristipaineita. Hongkongilainen Raymond Chow, yhtiön Golden Harvest perustaja, ottaa päätähdekseen yhdysvaltalais-hongkongilaisen kungfu-taiturin Bruce Lee. Ensimmäinen elokuva Tang shan da xiong - The Big Boss - Lohikäärmeen nyrkki tuottaa kertaisen voiton sijoitukselle.

Algeria on tuottanut 17 elokuvaa, Tunisia 13, Marokko neljä, Irak parikymmentä, Libanon muutamia kymmeniä ja Egypti pitkää elokuvaa. USAn viikottainen katsojaluku on 16 miljoonaa, kun se oli 80 miljoonaa.

Elokuvien vuosituotanto on , kun se sotien jälkeen oli filmiä. Intiasta tulee Japanin sijaan maailman eniten elokuvia tuottava maa. Yhdeksänneksi suurin teollisuudenala työllistää 2,25 miljoonaa ihmistä. Päivittäin myydään 13 miljoonaa lippua 13 elokuvateatteriin.

Kuitenkin suuri osa väestöä maalla on kiertävistä elokuvateattereista huolimatta elokuvien ulottumattomissa. Intiassa tuotetaan luvun lopussa yli elokuvaa ja luvulla lähestytään tuhatta elokuvaa. Ranskan eräät suuret elokuvateatterit perustavat elokuvateatteriketjun Union Générale Cinématographique UGC, jolla on Ranskassa 37 teatteria ja valkokangasta.

UGC on myös elokuvatuottaja. Jörn Donnerin dokumentti Perkele! Kuvia Suomesta sisältää suomalaisen elokuvasensuurin kieltämiä epäsiveellisiä filminpätkiä. Tarkastamo leikkaa elokuvaa sata metriä, ennenkuin se saa ensi-iltansa. Peter von Bagh ohjaa naistennaurattajan Pertti Ylermi Lindgren eläämään pohjautuvan elokuvan Kreivi, joka saa vanhoillisilta arvostelijoilta tyrmäävän vastaanoton.

Paula Pimpula Talaskivi kertoo, että hänet käskettiin teilaamaan Kreivi. Helsingin Sanomien juorutoimittaja kertoo myöhemmin, että ennen elokuvan valmistumista päätettiin, että se täytyy tuhota.

Sininen laulu - Suomen taiteiden tarina Hän on materiaalin esillepanija ja jättää kannanotot katsojien omaksi asiaksi. Venäläinen Andrei Tarkovski ohjaa elokuvan Solaris puolalaisen Stanislav Lemin tieteiskuvitelmaan perustuen. Roman Karmenin Pyilajushij kontinent - Liekehtivä manner on hänen matkakertomuksensa latinalaisesta Amerikasta.

Mark Osepjan ohjaa filmin Ivanov kater - Ivanin moottorivene, joka hyllytetään 15 vuodeksi. Kreikkalainen Theo Angelopoulos ohjaa Kreikan historiasta trilogian Meres tou '36 - Vuoden päivät, O thiassos - Näyttelijöiden matka ja I kynighi - Metsästäjät Kartagon elokuvafestivaalien jälkeen perustetaan palestiinalainen elokuvarintama.

Rintama tuottaa Palestiinan kysymystä käsitteleviä elokuvia, jotka voisivat ulkomailla murtaa Israel-keskeisen tiodottamisen ylivaltaa. Rintama kokoaa filmi- ja valokuva-arkistoa. Guadalupesta kotoisin oleva Sarah Maldoror ohjaa Angolaa käsittelevän elokuvan Sambizanga. Hän kuvaa maanosan vapautustaisteluja Mosambikissa, Guinea-Bissaussa ja Algeriassa. Intialainen Mrinal Sen perustaa elokuvansa Calcutta '71, Chorus ja Ek din pratidin - Kohta on jo aamu kansallisiin perinteisiin.

Luis Buñuel ohjaa teoksen Le charme discret de la bourgeoisie - Porvariston hillitty charmi. Sveitsiläinen Alain Tanner ohjaa elokuvan La salamandre - Salamanteri. Saksalainen Hans-Jürgen Syberberg tekee kollaasin Ludwig, Requiem für einen jungfräulichen König - Ludwig, requiem neitsytkuninkaalle, elokuvan Karl May - auf der Suche nach dem verlorenen Paradies - Karl May - kadonnutta paratiisia etsimässä ja seitsentuntisen teoksen Hitler - ein Film aus Deutschland - Hitler, elokuva Saksasta.

Kanadalainen Denys Arcand tekee elokuvan Quebecin pääministeristä Quebec: Se saa hänet vaikeuksiin National Film Boardin kanssa. Hänen elokuvansa tekstiilityöläisistä On est au coton kiellettiin. Se antaa huonon kuvan tekstiilitehtaan johtajistosta. Arcandia sensuroidaan koko ajan. Kanadalainen Gilles Carle kuvaa elokuvassaan La vrai nature de Bernadette kansallista lintukotoa.

Kovan pornon aika alkaa USAssa. Elokuva kielletään USAssa 23 osavaltiossa saakka ja Englannissa asti. Lovelacesta tulee myöhemmin feministi, joka vastustaa pornoteollisuutta. Intiassa valmistuu pitkää elokuvaa, kun niitä tehtiin Emile de Antonio sanoo Peter von Baghin haastattelussa: Valkoisen talon lehdistötilaisuudet ovat täysin manipuloituja.

Nixon tutkii etukäteen kaikki kysymykset: Ja sitten hän yhtäkkiä on täysin valtava tv-ruudussa miljoonien ihmisten edessä; eikä ihme, kun kaikki on valmisteltu pr: Risto Jarva ohjaa Antti Peipon aloitteesta tutkielman sensaatiolehdistöstä Kun taivas putoaa Se kuvataan super 16 millimetrillä ja levennetään 35 millimetrin filmille.

Hymy-lehti myöntää Risto Jarvalle kulttuuripalkinnon sensaatiojournalismia vastaan hyökänneestä elokuvasta. Tarkoituksena on luonnollisesti tällä keinolla pyrkiä vesittämään elokuvan sanoma". Jarva luovuttaa rahat Filmihullulle, joka hänen mukaansa on "suomalaisen elokuvakirjoittelun ainoa henkireikä". Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia tiivistää ajankuvaa rakennemuutoksen jalkoihin polkeutuvasta ihmisestä. Tuulen viemää ensi-iltansa saaneena lienee Suomen katsotuin elokuva.

Sen arvioidaan nähneen noin kaksi miljoonaa katsojaa. Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen nähdään pian Euroopassa chileläisten emigranttien ja Chileen jääneiden salaa työskentelevien elokuvatyöläisten pitkä analyyttinen elokuva Le Septembre chilien - Chilen syyskuu. Kuubalainen Santiago Álvarez tekee kunnianosoituksen Chilen everstiklikin murhaamalle kansanlaulajalle Victor Jara: El pueblo unido jamás será vencido - Yhtenäistä kansaa ei voi milloinkaan voittaa.

Kuubassa on tehty lähtien noin 50 pitkää elokuvaa, dokumentaarista lyhytkuvaa ja uutiskatsausta - noticieros. Kodak Ektasound -kamera tallentaa super 8 -elokuvafilmille sekä kuvan että äänen. Filmi on kasetissa ja varustettu magnetoituvalla juovalla. Espanjalainen Carlos Saura nousee tietoisuuteen elokuvallaan La prima Angélica - Serkku Angélica, joka käsittelee Espanjan sisällis- eli luokkasotaa.

Espanjalaisen ohjaajan Victor Erice elokuva El espiritu de la colmena - Mehiläispesän henki saa ensi-iltansa. Norman Jewisonin musikaalia Jesus Christ Superstar syytetään antisemitismistä. Ranskalainen Just Jaeckin aloittaa sarjan Emmanuelle tähtenään Sylvia Kristel ja tuo pehmeän pornon isoihin elokuvateatterihin. Ingmar Bergman ohjaa filmin Scener ur ett äktenskap - Kohtauksia eräästä avioliitosta.

Risto Jarvan Yhden miehen sota on eräänlainen Niskasen Kahdeksan surmanluodin sisarteos. Rauni Mollbergin Maa on syntinen laulu saa Jusseja. Filmi perustuu Timo K Mukan romaaniin.

Se liittyy MA Nummisen lauluun Apina ja gorilla. Kaikki ranskankielisen Afrikan teatteria ovat suoraan tai epäsuorasti ranskalaisessa omistuksessa. Saksalainen Werner Herzog ohjaa elokuvan Jeder für sich und Gott gegen alle - Kaspar Hauserin tapaus, jonka ironinen nimi on sananmukaisesti Jokainen itsensä puolesta ja jumala kaikkia vastaan.

Toinen suomalainen elokuvaan liittyvä väitöskirja Jaakko Kedon Elokuvalippujen kysyntä ja siihen vaikuttaneet tekijät Suomessa ilmestyy.

Veli-Pekka Silius kirjoittaa tiedotusopin pro gradu-tutkielman Valkokankaan jatkosota. Puolustusvoimain elokuvakatsausten kuva todellisuudesta Just Jaeckinin Emmanuellen hyväksyminen järkyttää kristillistä kansanedustajaa Olavi Ronkainen. Hän katsoo filmin, sillä himot ne on hiirelläkin. Hän vaatii eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämässään kirjoituksessa syytettä elokuvatarkastamon sensoreille virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta.

Filmi saa ensi-illan Suomessa. Neuvostoliittolainen Elem Klimov tekee historiallisen elokuvan Agonia - Rasputinin tarina - Rasputin, joka hyllytetään Neuvostoliitossa. Se esitetään ensimmäisenä maailmassa ohjelmistossa Suomessa. Neuvostoliittolainen Gleb Panfilov ohjaa mestariteoksen Proshu slova - Pyydän puheenvuoroa. Hänen filminsä Tema - Teema yritetään aluksi kieltää. Kirgisialainen Dinara Asanova tekee filmin Ne bolit golova u djatla - Tikan päätä ei särje.

Marguerite Durasin elokuva India Song ei ole samanaiheisen romaanin Le vice-consul elokuvallinen esitys. Elokuvassa puhujia ei koskaan nähdä, eivätkä näkyvät henkilöt koskaan puhu. Leskikotirouvaa ja apaattisen koulua lopettelevan pojan äitiä näyttelee Delphine Seyrig, joka esiintyi elokuvassa Alain Resnais, Muriel Italialainen elokuvaohjaaja, runoilija ja kirjailija sekä kommunisti, homo ja ateisti Pier Paolo Pasolini ammutaan epäselvissä olosuhteissa Ostiassa Rooman lähellä.

Hänen viimeiseksi elokuvakseen jää fasismia kuvaava Salò o le giornate di Sodoma - Sodoman päivää tai Salo. Suomen sensuuri kieltää sen epäsiveellisenä ja mielenterveyttä vahingoittavana. Michelangelo Antonioni ohjaa filmin Profession: Saksalainen Volker Schlöndorf kertoo Nobelkirjailija Heinrich Böllin romaaniin perustuvassa elokuvassa Die verlorene Ehre der Katharine Blum - Katharina Blumin menetetty maine naisesta, jonka elämän keltainen lehdistö pilaa.

Australialainen Peter Weir kokoaa kansallista elokuvaa teokseensa Picnic at Hanging Rock - Huviretki hirttopaikalle. Elokuvahistorioitsijan Peter von Bagh Elokuvan historia ilmestyy. Se saa yliopistopiireissä tuomitsevan vastaanoton: Miksi Jumala on kirjoitettu pienellä kirjaimella? Suomen elokuvakerhojen liitolle tulee valtava määrä ennakkotilauksia ja kirjoja paketoidaan urakalla postitettavaksi ympäri Suomea.

... Stanley Kubrick ohjaa elokuvan Dr. Perhe on minulle tärkeä ja sinkkunaiset joensuu riihimaki ystävät joiden kanssa vietän par dating dk ylöjärvi. Elokuvateattereita on rakennettu 50 lisää. Saksassa tehdään yhteiselokuva Deutschland im Herbst - Terrorin ja kauhun syksy. Sen tekijä on Viktor Komar. Butler itse saattoi jopa nukkua yönsä Scotland Yardin toimistolla. Iloista naintia ilmaista suomalaista panoa luonnossa vittua sinkkunaiset joensuu riihimaki iso siskon pimpissä oudot seksipaikat kalliossa vieras mies sinkkunaiset joensuu riihimaki video. Kirjallisuus siitä on valtavaa mutta pääosin hataraa. Aikuinen nainen amputoitu nainen seuranhaku fuckbook aino tyhjiöpussi hinta sexworks paimio alaston webcam itsetyydytys video. Tarkoitus oli piileskellä maatilalla ainakin sunnuntaihin asti mahdollisesti seuraavaan viikkoon.

Alaston gay seuraa

MATKASEURAA VAILLA TANTRA MASSAGE GAY HELSINKI