Lesbo treffit miten harrastetaan sexiä homoseksuaaliseen

Minulla on kolmaskin ongelma. Muutamia kuukausia sitten tapasin sosiaalisen median kautta erään minua puolisen vuotta nuoremman miamilaistytön. Muutama viikko sitten hän pyysi minua tyttöystäväkseen ja vastasin myöntävästi. Pidän hänestä todella paljon, ja tiedän hänenkin pitävän minusta. Olemme sopineet puhuvamme videopuhelun heti, kun saamme järjestettyä molemmille sopivan ajankohdan, jollainen varmasti löytyy jo ensi viikolla. Äitini on kuitenkin hyvin skeptinen internetkavereista.

Olen ollut erään norjalaistytön hyvä ystävä jo kolme vuotta ja vaikka eräs läheinen ystäväni kävi jo vuosi sitten tapaamassa tätä yhteistä internetkaveriamme, ei äiti ole vieläkään hyväksynyt sitä, että tiedän tämän tytön olevan oikeasti se, joka sanookin olevansa. Hän on kuitenkin tulossa huhtikuussa suomeen tapaamaan minua ja ystävääni. Minulla on siis jo kaksi syytä olla kertomatta tyttöystävästäni: Mitä minun siis pitäisi tehdä? Oon koht v biologisesti tyttö mutta nyt en koe olevani kumpikaan ja en oo ollu kiinnostunu miehistä viimeseen kahteen vuoteen.

Asia muuttui vähän aikaa sitten kun aloin nähdä heistä eroottisia unia jossa harrastamme seksiä tmv ja yksi hyvä miespuolinen kaverini saa minut varpailleni jostain syystä. En kuitenkaan haluaisi seurustella em. Hän tietää että tykkään naisista ja etten oo tyttö tai poika Lue vastaus.

Olen kohta vuotias sateenkaarinuori, joka ei luokittele itseään sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Synnyin tyttönä mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, etten ole kumpikaan olen sen asian kanssa "sinut".

En koe vetoa ihmisiin, joilla on miehen uloke ja sekin on fine mulle. Tulin kaapista alkuvuodesta ja vanhempani alkavat vihdoin hyväksymään suuntautumiseni paras ystäväni ja ensirakkauteni oli eka, jolle kerroin, hänelle oli superfine nää jutut. Mutta ongelmana on, että sukupuoleni on perheelleni asia, joka on vaikea ymmärtää.

En tykkää, että mua "tytötellään". Mulla on kaks veljeä toinen on homo ja toinen ketero. Ne kutsuu mua virheellisesti siskokseen, mutta korjaavat sanalla "sisarus" ei siksi että hyväksyisivät -päinvastoin. Vaan siksi etten suuttuisi Mutta vielä näistä mun vanhemmista. He eivät suostu kutsumaan mua mun poikanimellä ja muutenkaan eivät tajua miksi haluisin pienemmät rinnat.

Edellistä juttua vielä isompi ongelma on se että fanitan yhtä naispuolista laulajaa ja fanitukseni alkaa menemään pahasti yli. Minusta tuntuu kuin en pystyisi elämään ilman häntä. Hän kuuluu myös sateenkaariväestöön ja on kihloissa toisen naisen kanssa. En myöskään saa mielestäni yhtä toista tyyppiä, joka myös seurustelee tytön kanssa käytin sanaa "tyyppi", koska hän ei koe olevansa kumpikaan, niinkuin en minäkään.

Hän on niin ihana mulle ja semmonen läheisyysihminen, joka tykkää esim. Minun on vaikeaa hyväksyä se tosiasia että hän on varattu. Ja vielä kolmas juttu. Mua pelottaa et oon sinkku koko loppuelämäni Olen kyllä seurustellut sekä pojan että tytön kanssa, olivat tosin superlyhyitä juttuja.

Minun on todella vaikeata olla puhumatta idolistani edes 10 minuutin ajan. Pitäisikö minun muuttaa itseäni muiden mieliksi? Olen 20v helsinkiläinen mies, ja lukemieni kuvausten perusteella pystyisin määrittelemään itseni aseksuaaliksi. En ole koskaan tuntenut seksuaalista halua ketään kohtaan ja ystävieni tarinat seksiseikkailuistaan kuulostivat lähinnä oudoilta ja vastenmielisiltä. Muutamaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan olisin ehkä halunnut tutustua paremmin, mutta tämän "yksityisasiani" takia en koskaan uskonut, että minulla on siihen mahdollisuuksia.

En ole myöskään pyörinyt klubeilla tms. Työn ulkopuolella vietän suurimman osan ajasta yksikseni ja viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta välillä kaipaan sellaista tietynlaista hellyyttä ja läheisyyttä. En pidä itseäni myöskään mitenkään epäsosiaalisena tai koe, että minulla olisi vaikeuksia tulla toimeen ihmisten kanssa.

Vain seksuaaliset mielihalut puuttuvat, enkä ole koskaan esim. Aseksuaalisuus ei ole minulle sinänsä kummoinen asia, mutta mietin usein, voisivatko menneisyyden traumat vaikuttaa siihen jotenkin? Jouduin koko peruskoulun ajan vakavan, pitkäaikaisen koulukiusaamisen kohteeksi. Siihen kuului kaikenlaista nimittelyä, kiusantekoa, perättömien huhujen levittämistä, joukosta poissulkemista, suoraa fyysistä väkivaltaa jota vastaan puolustautuakseni aloin harjoitella itsepuolustuslajeja ja jopa seksuaalista häirintää.

Olin ennen säännöllisen urheiluharrastuksen aloittamista hieman ylipainoinen, ja minua haukuttiin "tissimieheksi" ja jotkut luokan pojat puristelivat minua nänneistä niin lujaa, että ne menivät mustelmille. Tästä kaikesta aiheutunutta ahdistusta ja vihaa purin kamppailulajien ja raskaan musiikin avulla.

Lukioaikana pysyttelin enimmäkseen omissa oloissani, enkä juuri kaveerannut ihmisten kanssa, koska pelkäsin että kiusaaminen alkaisi uudelleen. Olin siis lukiossa se "outo yksinäinen tyyppi" josta kukaan ei oikein tykännyt.

Lukion jälkeen korjasin puhevikani ja armeija-aikana sosiaalinen elämäni alkoi palata edes jokseenkin raiteilleen ja opin uudestaan tutustumaan ja luottamaan ihmisiin. Nyt minulla on yliopisto-opiskelut tähtäimessä ja suunta eteenpäin. Meikäläistä siis askarruttaa, olisivatko vaikeat kouluvuoteni voineet vaikuttaa seksuaalisuuteeni?

Ja jos kyllä, niin miten? Hei, olen lähes vuotias teinityttö, joka haluaisi esittää pari hämmentynyttä kysymystä. Noin kuukausi sitten löysin aseksuaalisuuden määritelmän. Sen luettuani jokin lukko sisälläni oli avautunut loksahtaen ja hyvänolon tunne oli täyttänyt minut. Minusta tuntui, että olin oppinut ymmärtämään itseäni taas hieman paremmin, sillä löysin selityksen sanoittamatta jääneelle huolelle, jota olin tuntenut jo pitkään.

Ennen "valaistumistani" olin häpeissäni siitä, että ystäväni rönsyilevät puheet seksistä kammottavat ja hieman ahdistavat minua. Lisäksi yritin korjata itseäni yrittämällä totuttautua seksiä sisältävien tekstien lukemiseen.

Vasta pari päivää sitten ymmärsin, että minun ei tarvitse muuttua, ei ainakaan sillä tasolla. On aika ironista, että samaan aikaan ajattelin rakastavani itseäni sellaisena kuin olen, kun tosiasiassa yritin korjata itseäni ajatellen, että minussa oli jotakin pielessä.

Ajattelin, että jossain vaiheessa alkaisin haluamaan seksiä tai tuntemaan seksuaalista vetovoimaa. Mutta minä en kirjoittaisi tätä tekstiä tällä hetkellä, jos se olisi tapahtunut. Seksin harrastaminen ei houkuttele millään tavalla ja on se minulle jopa pelottava ajatus, sillä jos sitä sattuisin joskus harrastamaan, haluaisin sen olevan ainoastaan "sen oikean" kanssa.

Tämä yksi-seksikumppani-koko-elämän-aikana-utopia juontuu muun muassa minun uskonnollisesta vakaumuksestani ja siitä, että minä en yksinkertaisesti halua antaa itseäni niin syvällä tasolla monelle ihmiselle. Pelkään myös, että jos ottaisin pelottavan askeleen ja luopuisin neitsyydestäni, menettäisin sen henkilölle, joka ei ymmärtäisi kuinka vakava asia seksi on minulle. Koin yksipuolista rakkautta erästä poikaa kohtaan muutaman vuoden ajan, joten tiedän olevani heteroromanttinen aseksuaali.

Tunteeni päättyivät häntä kohtaan pari vuotta sitten ja minä en yhdessäkään vaiheessa toivonut häneltä enempää kuin vastausta tunteisiini. Sen jälkeen en ole tuntenut edes lyhyttä ihastusta. Ikäluokkani pojat ovat minulle vain joukko poikia, ja en ole tuntenut minkäänlaista vetovoimaa heihin enkä tyttöihinkään. Se on mielestäni sääli, sillä pidin ihastuneena olemisen tunteesta.

Mitä seksuaalinen vetovoima oikeastaan on? Ymmärrän kyllä määritelmän, mutta en tiedä olenko tuntenut sitä vai en. Ja onko minulla oikeus sanoa olevani aseksuaali samalla kun saatan olla vain erittäin epäkypsä tapaus? Itse ainakin tunnen vahvasti olevani aseksuaali, mutta välillä epäilen itseäni. Ja jo ennen kuin olin ymmärtänyt olevani aseksuaali, olin päättänyt odottavani neitsyyteni menettämistä avioliittoon asti.

Voinko minä siis olla aseksuaali, vaikka samaan aikaan minulla on myös vakaumuksellisia syitä olla harrastamatta seksiä? Ja miten voin tarvittaessa selittää olevani oikeasti aseksuaali ja etten käytä aseksuaalisuutta vain tekosyynä "pihdata"? Äitini mielestä olen liian nuori miettimään näitä asioita, mutta haluan itse jonkinlaisen varmuuden asiasta. En halua viettää seuraavia 8 vuotta pohtien voinko mieltää itseäni aseksuaalina, samalla kun aivoni vielä kasvavat.

Rakastan itseäni sellaisena kuin olen ja kuukausi sitten opin rakastamaan itseäni hieman vahvemmin aseksuaalisuuden käsitteen löydettyäni. Tietenkin välillä huolestuttaa, löytyykö ketään, joka hyväksyisi sekä aseksuaalisuuteni että uskoni ja jopa jakaisi sen kanssani. Luotan kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Enää en nimittäin yritä "korjata" itseäni. Olen viime aikoina pohtinut omaa seksuaalista suuntautumistani.

Ikää minulla on kohta vuotias nainen ja tuntuu, että en vieläkään tiedä kuka olen ja mitä haluan. Nuorena ihastukseni olivat aina poikia, koskaan ei mitään vakavampaa ole kuitenkaan kehittynyt. Joka kerta kun olemme edenneet tutustumisvaiheen ohi, minulla iskee tietynlainen kiinnostuksen lopahtaminen ja pakokauhu. Koskaan suudelmia pidemmälle en ole edennyt ja aina on tuntunut siltä, että seksi miehen kanssa ei minua kiinnosta. Minulla on paljon kavereita jotka seurustelevat saman sukupuolen kanssa, minusta tuntuu, että kaikki kuitenkin olettavat, että minä tulen miehen kanssa seurustelemaan ja tämä on yksi asia mikä minussa ärsyttää.

Viime aikoina minussa on herännyt juuri ihastuksen tunteita nimenomaan naisia kohtaan. Minua kuitenkin pelottaa ajatus siitä, jos näytän tunteeni naista kohtaan niin mitä muut siitä ajattelee ja kun en itsekkään varmaksi tiedä pystyisinkö naisen kanssa seurustelemaan.

Tällä hetkellä tämä kuitenkin houkuttelee minua, koska naisten olemus ja luonne ylipäätään tuntuu minusta oikeammalta kuin miesten.

Toisaalta minua huoletuttaa se, kun tosiaan olen neitsyt ja minulla jauhaa ajatus että seksiä en miehen kanssa halua. Olen miettinyt että enhän minä voi tietää varmaksi mitä haluan jos en esim seksiä ole kokenut, joten pitäisikö? Tiedän että en pysty kenenkään puolitutun kanssa sitä tekemään mutta jos ajatusmaailmani on tämä miten voisin jonkun luotettavan miehen löytää jos en edes ole varma haluanko seksiä hänen kanssaan harrastaa.

Koska tällä hetkellä kiinnostukseni naisissa on, en tiedä pitäisikö minun rohkeasti kuunnella tunteitani ja katsoa johtaisiko se johonkin, tähän liittyy kuitenkin pelko siitä, että mitä jos en pysty ja loukkaan esim sitä naispuolista henkilöä. En tiedä pystyykö kukaan minua millään tavalla auttamaan, on tunteet ja pää vaan niin pyörällä.

Olen vuotias lesbo ja haluaisin kysyä, kuinka voin tulla vanhemmilleni kaapista ulos!! Minulla on vuotta nuorempi tyttöystävä ja haluaisin esitellä tämän ensiviikolla vanhemmilleni, mutta pelkään että vanhempani ajaisivat minut pois kotoa tai vastaavaa, vaikka molemmat sanovat että hyväksyvät minut minkälaisena tahansa.

Hei, Olen 17—vuotias homo. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, miten alaikäisenä pystyisin tapaamaan homoja tarkoituksessa, että jossain vaiheessa voisimme alkaa seurustella. En siis kysy, mistä löydän seksiseuraa näitä viestejä on aivan liikaa keskustelupalstoilla vaan miten nuoret homot voivat löytää seurustelukumppanin.

Olen miettinyt pääni puhki sitä, missä voi tavata näitä henkilöitä. Yhteiskunnallinen olettamus on se, että jokainen on hetero, ellei hän toisin kerro, joten jokaisen hyvännäköisen ja mukavalta vaikuttavan miehen kanssa ei voi tai voisi, mutta en viitsi mennä jutustelemaan. Mietin ylipäätään, onko samankaltaisia "ongelmia" yleisesti nuorissa homoissa vai olenko jossain kuplassa, missä en huomaa nuorten homojen parisuhteita?

Olenko tämän ajatuksen kanssa aivan metsässä? Kontekstina lisättäköön se, että olen tullut kaapista vanhemmilleni ja parhaimmille ystävilleni.

Mahdollinen "julkinen ulostulo" esim postaus facebookiin on minulle yhdentekevää enkä pidä sitä tärkeänä — mahdollisesti parisuhteen myötä tälläinenkin voisi tapahtua Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin.

Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut. Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani.

Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa. Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen.

Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno. En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta?

Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä.

Olen siis vuotias pian 17 - vuotias tyttö. Eli en siis tosiaankaan ole varma olenko bi, lesbo vai hetero. Minulla on ollut kaksi suhdetta pojan kanssa jotka kumpikin päättyivät omasta aloitteestani sillä yhtäkkiä kesken suhteen en vain pitänytkään tästä pojasta, tämä hämmensi minua niin paljon että muserruin.

Nyt olen ollut jonkin aikaa yksin ja tässä eräänä päivänä ajattelin että voisin huvinvuoksi käydä YouTubessa katsomassa minkälaisia tyttöpareja siellä on.. Ja kun näin kahden tytön suutelevan toisiaan, tunsin oudon lämpimän fiiliksen ja että voisin itsekin seurustella tytön kanssa. Kuitenkin pelkään hyväksyä itseäni lesbona tai bi: Koen sen jotenkin vääräksi aloittaa seurustelu tytön kanssa Olen tuntenut samoja tunteita joskus muulloinkin, siis että tytöt olisivatkin kiinnostavampia.

Onko vaihe vain ohimenevä vai miten pitäisi toimia? Aloitin opiskelun yliopistossa viime syksynä ja eräässä tapahtumassa tutustuin ihanaan tyttöön. Olin pitkään vältellyt ihastumista, koska siten olin saanut itselleni selitettyä, miksen vielä seurustellut tai miksen uskaltanut tehdä mitään asialle. Ihastuin kuitenkin kerta kerralta enemmän tähän tyttöön.

Lopulta sain itseni rohkaistumaan jopa sen verran, että aloitin juttelun tytön kanssa facebookin välityksellä aiemmin olimme jutelleet muutaman kerran. Parin viikon juttelun jälkeen tyttö pyysi minua kahville.

Sen jälkeen olemme säännöllisesti nähneet, kahvilla, elokuvissa, minun luonani, hänen luonaan - välillä hänen ja välillä minun aloitteestani.

Minulle selvisi pian, että hänkin on kiinnostunut tytöistä ja ensi kertaa elämässäni ajattelin, että minulla voisi olla mahdollisuus. Meillä on aina hauskaa yhdessä ja tuntuu kuin aika vain vilahtaisi ohi.

En voi olla haaveilematta, vaikka kovasti yritän. Aina välillä ole varma, että hänkin on kiinnostunut ja sitten taas sätin itseäni ja luulen ylitulkinneeni kaiken. Hän on meistä se kokeneempi, jolla on yksi parisuhde takanaan ja muutama vuosi enemmän ikää, joten tavallaan elättelen toivoa, että hän tekisi jonkinlaisen aloitteen. Itse tuntuu, että vaikka olen jo parikymppinen, olen täysin pihalla, enkä edes tiedä miten tulkita mitään.

En ole koskaan seurustellut tai edes pitänyt ketään kädestä romanttisessa mielessä ja jotenkin kokemattomuuteni tuntuu häiritsevän kovasti itseäni. Miten voisin lähestyä asiaa, kun en tiedä haluaisiko hänkin jotain enemmän vai pitääkö hän minua vain yhtenä ystävistään?

Ensinnäkin kerron pientä kontekstia. Olen aina puolustanut vähemmistöjä, varsinkin seksuaalisuus- ja sukupuoliasioissa. Kun menin yläkouluun, minusta ja yhdestä luokkatoveristani tyttö tuli parhaat kaverit. Aluksi minulle tuli pieniä 'hupsuja' ajatuksia, kuten 'Mitä jos nyt ottaisin hänen kädestä kiinni? Pikkuhiljaa huomasin, että ajatuksista tuli haluja. Tunteista tuli suurempia, vaikuttavimpia ja riskeeraavia. Ne kasvoivat ja laajenivat ja aina kun katsoin häntä, minulle tuli miellyttävä, mutta samalla kahlittu olo.

Kerran en kestänyt enempään ja kerroin yhdelle kaverilleni. Olo helpottui, mutta noin viikon jälkeen tunteet palasivat ja pahentuivat entistä enemmän. Aloin tosissani unelmoida suhteesta tämän ystävän kanssa ja kosketuksen vastustaminen oli mahdotonta. Lopulta kerroin ihastuksen kohteelle. Ajat olivat olleet hankalia, joten aloin jopa itkemään, mutta hän otti asian rauhassa vastaan.

Me olemme vieläkin ystäviä, mutta valitettavasti enempää meistä ei voi koskaan tulla. Hänelle kertomisen jälkeen ei ole ollut niin paljon ongelmia tämän kanssa, mutta jos ajattelen sitä, alan taas tärisemään ja tuntemaan lämpöä sisällä.

Olen nyt hyväksynyt itseni lesbona. Kaverini tietävät ja olen facebookissa pistänyt tietoihini olevani kiinnostunut naisista, mutta perheeni ei tiedä. Kuitenkin tiedän, että he hyväksyvät minut ja olen päättänyt, että esittelen heille tyttöystäväni normaalisti, kun sellaisen saan. Ei tarvitse käskeä heitä istumaan ja selittää että tykkään tytöistä. Mutta aina välillä epäröin seksuaalisuuttani. Joskus mietin, että olinko väärässä ja että olen hetero, vai olenko ehkä bi, vai mahdollisesti aseksuaali.

Minua saa epäröimään joskus se, että ajattelen joidenkin miesten olevan söpöjä tai komeita jne. Aseksuaalia olen miettinyt, koska minua ei seksi kiinnosta ollenkaan. Se on hyvin mahdollista, että se on vain ikäni takia, mutta silti epäröin. Kiihotun kyllä 'melko useinkin' mutta itse seksi ei kiinnosta, ei miesten eikä naisten kanssa. Olen melko varma olevani lesbo, mutta eihän ne ongelmat siihen lopu, ei ne koskaan. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni kauhistellut sitä, että olen yksin ystävänpäivänä.

Haluaisin suhteeseen suuresti, mutta silti tunnen olevani liian nuori siihen. Mutta no, jos siihen haluan ja osaan pitää huolta itsestäni, kai minä ihan hyvin pystyisin, mutta en tiedä miten löytäisin ketään.

Uskoakseni olen liian nuori nettideittailuun ja varsinkin baariin menemiseen. Olen miettinyt, että voisin mennä Setan nuorten sateenkaarikahvilaan, mutta ajat eivät sovi minulle. Toivottavasti voisitte auttaa minua jossain. Viestistä tuli aika pitkä No enempää en osaa sanoa. Olen vuotias tyttö ja hiljattain olen alkanut tajuta, että olen kiinnostunut naisista. Tämän asian tajuaminen on tuottanut paljon ahdistusta mutta myös selkiyttänyt joitain asioita. En ole täysin varma olenko bi vai lesbo. En haluaisi lokeroida itseäni mihinkään mutta kuitenkin ahdistaa epätietoisuus.

Minulla on ainoastaan kokemusta vastakkaisen sukupuolen kanssa "säätämisestä" ja kerran olen seurustellut hyvin lyhyen aikaa. Olen siis tuntenut vetoa myös miehiin mutta en nyt kuitenkaan vähään aikaan monien pettymyksien jälkeen.

Hiljattain olen tutustunut netissä erääseen saman ikäiseen tyttöön. Viestitellään päivittäin ja tiedän että hän on suuntautunut vain naisiin ja täysin sinut asian kanssa, toisin kuin minä. Olen jotenkin hyvin ahdistunut ja pelkään eniten ystävien ja muiden läheisten reaktiota, jos kerron. Pelkään myös, että menettäisin ystäväni tämän vuoksi. Tiedän että he eivät ikinä olisi arvanneetkaan minusta tällaista. En tiedä mitä teen, olen täysin yksin asian kanssa. Epäilen olevani lesbo, ajatus seksistä miehen kanssa inhottaa ja olen ihastunut tyttöön.

En ole vielä tullut kaapista ulos, mutta haluaisin kertoa siitä parille harkitulle henkilölle, joista toinen on paras kaverini. Olen ihastunut parhaaseen kaveriini, joka on hetero. Yhtenä päivänä keskustelu päätyi lesboihin. Kaverini rupesivat puhumaan kuinka hirveää olisi, jos joku kaveri olisi lesbo. Ihastukseni kohde sanoi, ettei ikinä voisi tykätä tytöstä sillä tavalla. Ja muut sanoivat, etteivät voisi olla henkilön kanssa koska heillä on pelko ihastumisesta.

Mainitsin sitten siinä jotain, että minua ei haittaisi, vaikka ystäväni olisi lesbo ja heti kaikki syyllistivät. Haluaisin kertoa tästä jollekin mutta en uskalla koska juorut leviäisivät heti näin pienellä paikkakunnalla.

Epäilen että kaverini alkavat kohta jo epäillä jotain. En haluaisi olla yksin tämän asian kanssa mutta menettäisin kaikki ystäväni siinä samassa. Enkä halua vielä kertoa vanhemmillekaan.

Olen ihan pulassa mitä mun pitäisi tehdä? Olen pian vuotias tyttö. Olen seurustellut kahden eri pojan kanssa, toinen suhde kesti vain puoli vuotta, mutta toinen oli kolme vuotta pitkä ja erittäin syvä. Erosta on nyt puolisen vuotta, ja alan olla päässyt siitä yli. Olen samassa harrastustiimissä erään itseäni kaksi vuotta nuoremman tytön kanssa.

Vuosi sitten välimme lähenivät, meistä tuli hyvät ystävykset, ja aloimme viettää aikaa myös treenien ulkopuolella.

Harrastukseemme kuuluu matkustelua, joten olemme viettäneet paljon aikaa myös ulkomailla. Emme ole juuri puhuneet seurustelusta, hän tietää, että olen seurustellut poikien kanssa. Hänen ystävissään on paljon eri seksuaalivähemmistöjen edustajia, ja hän on usein osallistunut prideen. Olen palavasti ihastunut tähän tyttöön.

Olen aika sekaisin, tunnetta on jatkunut jo yli kaksi kuukautta. En pysty nukkumaan, kun mietin hänen kosketustaan, kasvojaan, ääntään Haluaisin vain pitää häntä sylissäni, turvassa ja suudella häntä ja saada hänet onnelliseksi. Koen häntä kohtaan myös seksuaalisia tunteita. Ongelmani on, että en uskalla edetä, mutta en myöskään kestä tätä epätietoisuutta. Pelkään menettäväni ystävyyden, sitä paitsi yhteisen harrastuksen vuoksi vietämme paljon aikaa yhdessä enkä halua kiusaannuttaa välejämme.

Olemme molemmat kovin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita, joten halailemme ja koskemme paljon. Tyttö on myös muutaman kerran kaveriporukasta kotiin lähtiessä vetänyt minut kädestä mukaansa ja olemme sitten vielä jutelleet kahdestaan ja olen saattanut hänet kotiinsa. En saa selvää olenko hänelle vain hyvä kaveri, vai jotain enemmän. Olen yrittänyt kosketuksilla ja katseilla viestittää hänelle tunteistani, en uskalla edetä enempää, etten säikäytä häntä. Miten saisin selville hänen ajatuksiaan?

Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista. Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää. Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä. Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä.

Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä. Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia. Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia?

Siis olenko exhibitionisti tai jotain? Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta. Yleisimmin hentaita pornograafista animea tai mangaa jossa esiintyy "trap" hahmoja tytöiltä näyttäviä poikia tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa. Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin. Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms.

Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi. Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan. Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää. Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei! En tiedä olenko hetero vai bi? Pidän pojista ja tytöistä.

Ihastuin erääseen tyttöön ja poikaan. Asiat menivät monimutkaisiksi ja tunteet loppuivat. Ja nyt olen ihastunut taas poikaan ja siihen samaiseen tyttöön. Välillä minusta tuntuu, että on outoa olla ihastunut tyttöön?

Mutta sitten taas ei. Hei, Olen kohta v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi. En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa. Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin. Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali? En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta.

Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali. Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms. Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään. En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali. Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä. Kuitenkin masturboin yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää , mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni.

Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti eikä henkisesti miltään. Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä. Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen? Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan Olen 15 —vuotias ja biseksuaali, mutta vielä kaapissa perheen ja ystävieni kesken.

Käyn itse suhteellisen säännöllisesti HLBT järjestöjen seksuaali- ja sukupuolivähemmistönuorille tarkoitetuissa ryhmissä kuten HeSetan nuorten illoissa, Sateenkaarikahvilassa, Tukinetin Sinuksi-chatissä ja yritän parhaani mukaan osallistua mahdollisimman moneen Pride-tapahtumaan, mutten ole pystynyt kertomaan siitä kellekään.

Aluksi stressasin siitä, pitäisikö minun kertoa tästä tai "tulla kaapista ulos", mutta ymmärsin olevani tyytyväinen niin vaikka olisi kiva kertoa kaverillekin, mutten tiedä, ymmärtääkö ne. Olen monesti mennessäni nuorten iltoihin, valehdellut äidilleni ja kavereilleni olinpaikastani ja valheiden lisääntyminen viimeaikoina — erityisesti biseksuaalisuuden hyväksyttyäni — on vaivannut minua suuresti ja tunsyyllisyyttä siitä, koska valehteleminen ja salailu ei ole tapaistani. Haluaisin kyllä kertoa tästä jollekin, mutta pelkään sen myös leviävän.

En halua heterojen luulevan sen olevan minulle niin iso asia tai kaikkea itsessäni. Aikaisemmassa kysymyksessä kerroin, etten olisi millään valmis kertomaan äidilleni.

En varmaan sitä olekaan. Voisin kyllä sivussa mainita ettei sukupuoli tai tytön kanssa olo ole niin vakavaa. MUTTA en olisi ehkä varma kertoisinko vierailuistani nuorten illoissa tai -kahvilassa, koska pelkään hänen luulevan, että haen tarkoituksella lisää osaa aiheesta elämääni..

Kiitos vielä etukäteen, tiedän tekstin olevan jo pitkä ja toivon ja uskon kaiken sanomanne auttavan, älkää tiivistäkö! Olen vuotias jätkä ja haluaisin avautua seksuaalisuudesta jollekulle. Reilu vuosi sitten aloitin armeijan ja nyttemin opiskelen yliopistossa. Olen aina esiintynyt heterona sekä kavereille että läheisille.

Ongelmana on se, että viimeisien vuosien aikana olen huomannut ihastuneeni vain miehiin. Tytöt ovat omalla tavallaan söpöjä ja ihania, mutta melkein aina kiinnostus herää, kun tutustun paremmin johonkin jätkään.. Olen kerran seurustellut yhden tytön kanssa, mikä oli todella mukavaa ja pidin tytöstä kovasti, ero tuli sitten, kun aloitettiin koulut eri paikoissa.

Muuten en ole seurustellut kenenkään kanssa, vaikka olisin halunnut. Tälläkin hetkellä olen ihastunut korviani myöten yhteen luokan pojista, hauskaan ja pirteään hetero urheilijaan, joka on yksi uuden kaveripiirin jäsenistä. En kuitenkaan ole paljastanut kellekään mitään, koska pelkään.

Minulla on nyt se oikea kaveripiiri, jossa viihdyn ja haluan olla, enkä haluaisi pilata juttua kertomalla, että pidän miehistä.

Plus uskon vahvasti, että asenteet muuttuu väkisinki jos kerron. Pelkään myös että juttu alkaa levitä, jos kerron asiasta jollekkin. En haluaisi kuunnella kun porukka kuiskuttais kun meen ohi "Kato toi on homo", ja mitä näitä nyt on. Aloitin kesällä salilla käynnin ja olen saanut juuri luokkalaisista hyviä salikavereita ja kauhistelen vain mitä tapahtuu jos kertoisin. En haluais edes ajatella, iskä varmaan häätäis kotoa.

Yhdelle etäiselle armeijakaverille olen maininnut sivunmennen asiasta ja häntä se ei hetkauttanut ja hän sanoi että se on okei, eikä tarvis häpeillä. Silti on eri asia puhua asiasta jollekkin, joka on periaatteessa tuntematon ja asuu jossain muualla.

Ihan niin kuin täällä, heh. Päivittäin ajattelen että, ei se mitään, ei kenenkään tartte tietää ja osaan elää asian kanssa. Mutta sitten aina joskus yön pimeinä tunteina melkein murrun, kun vaan tuntuu niin ahdistavalta ajatella kaikkea. Tulevaisuutta, mitä jos joudun olemaan yksin, mitä jos kaikki jätkäkaverit heittää vaan homoläppää eikä ota vakavasti tai rupeaa kokonaan välttelemään.

Mitä jos kerron ja vanhemmat saa tietää. Nololtahan tällainen valittelu kuulostaa mutta tän kanssa oon joutunut elämään ja haluisin apua. Olen vuotias nainen ja olen tuntenut aina olevani vähän eksyksissä suuntautumiseni kanssa. Tämä johtuu ehkä siitä, että ainakin omasta mielestäni olen huono tulkitsemaan omia tunteitani. Olen seurustellut kahden miehen kanssa.

Toisen kanssa tosissani, mutta heräsin jossain vaiheessa siihen, etten todella rakastanut häntä. Kokemuksia naisista minulla on vähän. Ne ovat jääneet lähinnä suutelemisen tasolle. Olen kokenut yhtä vahvaa ihastusta niin miehiä kuin naisiakin kohtaan ja sen kai pitäisi olla selventävä esimerkki siitä, että olen jotain homon ja heteron välistä. Ihastun omasta mielestäni ihmiseen en niinkään sukupuoleen.

En tosin tiedä jäisivätkö tuntemukseni saman sukupuolen osalta vain ihastukseen. Olen jo muutamalle läheiselleni ulkona biseksuaalina, mutta minusta tuntuu edelleen, etten tiedä tarkalleen mikä olen. Voiko tämä johtua siitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt itseäni? Mietin näitä asioita välillä ihan liikaakin ja se häiritsee. Minua painaa myös se, että netissä usein näkee syrjintää homoseksuaalien osalta biseksuaaleja kohtaan, koska he eivät muka osaa päättää kumpi sukupuoli viehättää eniten.

Moisen kuuleminen saa ainakin minut vetäytymään kuoreeni, koska omalla kohdallani ei tästä ainakaan ole kyse. Voisin luultavasti yhtä hyvin nimittää itseäni panseksuaaliksi, mutta sen sijaan olen käyttänyt sanaa bi. Ehkä osittain tottuneista syistä, koska olen kyseistä sanaa käyttänyt jo viisi vuotta.

Vähän aikaa sitten tapahtuneen eron jälkeen aloin ajatella tätä kaikkea enemmän. Ero tuntui jättävän minut tyhjän päälle. Suhde oli etäsuhde ja vei välillä paljon aikaani. Seurustelukumppaniani pidin parhaana kaverina, mutta kaikki muuttui eron jälkeen ja koska ystäväni muuttavat opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle on oloni todellakin tyhjä. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin helpottunut kun voin viimein tutkia ja etsiä itseäni, mutta tunnen olevani jollain tavalla umpikujassa.

Kerroin yhdelle ihanalle tytölle kuukausi sitten tunteistani, mutten tällä hetkellä osaa lukea tämän tytön ajatuksia enkä tiedä, mitä hän minusta ajattelee. Viestien perusteella hän taitaa tykätä minusta myös, mutta ei ole sanonut mitään sen suuntaista kasvotusten. Olemme tosin sopineet että annamme tämän asian mennä omalla painollaan, eli jos tästä syntyy parisuhde niin sitten syntyy. Olemme molemmat vuotiaita ja tällä tytöllä on puolitoistavuotias poika. Olemme kyllä halanneet monta kertaa.

Pussaaminen houkuttelee, mutta pelkään jos hän säikähtää. Haluisin pyytää tytön myös treffeille. Itse olen ajatellut jonkunlaista piknikkiä sydänkarkkien kera, onko se liikaa? Olen vuotias, vasta hiljattain kaapista tullut transmies. Aion hankkiutua lähiaikoina tutkimuksiin ja toivon että saisin suhteellisen vaivatta diagnoosin ja reseptin testosteronia varten.

En kaipaa leikkauksia, ne tuntuvat fyysisesti liian rajuilta ja riskialttiilta, ja uskon että hormonit riittävät tekemään kropastani sennäköisen kuin sen mielestäni kuuluu olla. Pelkään kuitenkin muiden mielipiteitä kehostani. Olen homo, ja huolestuttaa etten koskaan löydä poikaystävää. Tiedän että monet transmiehet elävät onnellisesti homomiehinä muiden joukossa, mutta he kaikki vaikuttavat olevan hyvin maskuliinisia ja perinteisen komeita ja hoikkia ja lihaksikkaita, ja kaikki tuntuvat hankkiutuvan masektomiaan.

Pelottaa etten ole koskaan tarpeeksi miehekäs tai että rintani ovat inhottava yllätys mahdollisille kumppaneille. Tuntuu melkein että minun pitäisi muuttaa kehoani tavoilla jotka eivät tunnu minusta hyvältä, ja lisäksi käyttäytyä ja pukeutua hypermaskuliinisesti, jotta olisin muille "tarpeeksi mies".

Eikä sekään tietenkään riittäisi kaikille. En halua ruveta sellaiseen. Hei, Olen kaapissa oleva 18v jätkä. Vaikka olen yrittänyt, en kiinnostu naisista samalla tavalla kuin miehistä.

Harrastan tosissaan urheilua en halua kertoa pienen lajin nimeä , ja muutenkaan lähipiirini ei ole kovin avoin tämmöiselle. Itsellänikin on pitkään ollut vaikeuksia hyväksyä itseäni tällaisena ja pahimmillaan se on mennyt siihen pisteeseen, että yritän järjestelmällisesti piilottaa ominaisuutta itsestäni. Eihän se mitenkään ulospäin näy, mutta ihan varmuuden vuoksi.

Olen alkanut masentua sen takia, että en usko ikinä löytäväni seuraa itselleni. Sellaista, josta aidosti välittäisin, ja joka välittäisi minusta. Tulee jotenkin yksinäinen ja orpo olo. En ole yhtään kiinnostunut Prideista, Mr Gay Finland -kilpailuista yms vastaavista.

En vain koe kuuluvani samalla lailla joukkoon, vaikka miehistä sytynkin. En halua tehdä asiasta numeroa tai ylikorostaa sitä. Ennemminkin haluaisin vain että pystyisin itse ja lähipiirini itse sen hyväksymään joskus, mutta ei siitä tarvitsisi sen enempää jauhaa. Niin, pelkoni liittyy vain siihen että en usko ikinä löytäväni seuraa. Jotenkin tuntuu, että siinä neljä prosenttiyksikköä on ilmaa. Netistä olen löytänyt vain yhden illan juttuja hakevia neitimäisiä poikia ja toisaalta reippaasti keski-ikäisiä samalla asialla.

Minulla ei ole mitään heitä vastaan, mutta en ole kiinnostunut sellaisesta. En ole käynyt homobaarissa, mutta kuulemma miljöö on suhteellisen samanlainen sielläkin. Oikeassa elämässä ns perinteisellä tavalla seuran hakeminen tuntuu mahdottomalta. Tarkoitan siis tutustumista toiseen työn tai harrastuksen kautta tai vaikkapa baarissa. Kun heterot voivat käytännössä lähestyä ketä tahansa vastakkaisen sukupuolen edustajaa, minun kaltaiseni joutuvat ensin arvuuttelemaan, kuka kuuluu siihen viiteen prosenttiin.

Jos arvaat väärin, saat pahimmillaan turpaasi tai menee ainakin maine. Eikä ainakaan löytynyt samanhenkistä. Tällaisesta minulla on jo nyt yksi kokemus. Tässä vain ei saa turpaan niiltä yhdeksältä oikeakätiseltä, joita ensimmäiset sattuivat olemaan.

Miten tämmöiset löytävät seuraa? Tarkoitan sellaisia ihan normaaleja perusjätkiä. En keski-iän ylittäneitä tai BB-julkkiksia. Onko sellaisia edes olemassa? Monet kaverini, jotka tietävät minusta, ovat yrittäneet lohduttaa sanomalla tuntevansa monia kaapissa olevia kaltaisiani ihmisiä.

Sen ovat vain sanoneet niin monet, että en enää usko siihen, kun en itse tunne yhtään. Alan olla aika epätoivoinen, koska en vain ymmärrä. Toinen huoleni koskee perheen perustamista. Olen aina pitänyt itsestään selvänä lasten hankkimista, pidän lapsista valtavasti. Käytännössä se taitaa vain jäädä haaveeksi. Olen vuotias nuori nainen ja minulla on ongelma. Olen ihastunut melkein jo rakastunut yhteen naiseen, mutten tiedä, mitä hän ajattelee minusta.

Olen itse lesbo ja tämä nainen on samanikäinen panseksuaali. Tutustuimme jo puoli vuotta sitten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitetussa Qruiserissa, mutta olemme tavanneet vasta muutaman kerran. En tiedä, kuinka kertoisin hänelle tunteistani. Asiaan tuo hankaluutta kyseisen naisen vuodenikäinen poika, jonka kanssa tulen kyllä hyvin toimeen. Pelkään myös, että välimme tulehtuisi tosi pahasti ja hän ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani. Miten minun pitäisi toimia?

On eräs Muusu, josta pidän.. Mutten oikeastaan tunne häntä kovin hyvin enkä tiedä tulenko tapaamaan häntä uudelleen. Hän oli vetäjänä yhdessä ryhmässä, jossa siis olin mukana. Ennen ryhmän loppumista sain tietää ettei hän tee parisuhteita, koska "ne ovat liian vaikeita" en tarkkaa muista mitä hän sanoi. En tiedä haluanko tehdä asialle edes mitään, kuka voisi minunlaisesta pitää?!

Vihaan kehoani, koen olevani ruma ja lihava, ugh, ja kasvoissani on aknea. Olen liian kuvottava ollakseni tuon kauniin Muusun kanssa.. Totta puhuakseni en edes tiedä mitä tässä kysyn. En ole koskaan saanut mitään kunnon ihastusta, mutta noin vuosi sitten tunsin jotain ihastus kaveriani kohtaan joka on tyttö. Koen pojat enneminkin kaverina Tunnen itseni liian nuoreksi ajattelemaan tälläistä olen 13 ja että se muuttuisinkuitenkin että ihastuisin poikiin kuitenkin vielä.

Nyt on vuosi kulunut, kai se on tälläiselle liian lyhyt aika. Mutta tämä vaivaa minua kauheasti nyt Olen 33v nainen ja tiennyt lesboudestani jo kai 13 vuotta vaikka olin välillä heterosuhteessa. Minulla on ollut yhteensä 5 seurustelusuhdetta. Nyt olen ollut sinkkuna 4 ½ vuotta. Olen nyt huomannut että en enää pystyisi ihastumaan tai rakastumaan kehenkään. On kuin tunteet olisi sammumassa. Pelkään, että en kykenisi enää uuteen suhteeseen tai seurustelemaan.

Sinkkuilu ei kutenkaan minua haittaa. En myöskään kaipaa uutta kumppania tai suhteen aloittamista. Koko perheeni tietää jo minusta, onneksi suhtautuivat loistavasti. Siis onko tilanteessani jotain pahaa? Vaikuttaako tunteitten muuttumiseen se mitä koin suhteissa? Sosiaalisuus ei ole minulla loistava, koska ihmissuhteitani vaikeuttaa kun tilanteeni on muuttunut paljon.

Esimerkki menetin luottamusta ihmisiin. Lupauksia ei pidetty eikä koskaan pyydetty minua kyläilemään ja semmoista muuta. Siis minulta vaatii aikaa, että luottaisin ihmiseen, ehkä vuotta.

Vietän paljon aikaa yksin ja nautin niin yksinolosta kuin ihmisten seurasta. Olen hyväksynyt itseni panseksuaalina jo hyvin kauan aikaa sitten, mutta olen alkanut miettiä suuntautumistani uudelleen. Pojat kiinnostavat minua romanttisesti, mutta en pysty edes kuvittelemaan seksiä heidän kanssaan. Myöskään tyttöjen kanssa en pysty menemään pussailua ja kuhertelua pidemmälle, mutta haluan kuitenkin harrastaa seksiä enemmän tyttöjen kanssa.

Eli siis pojat ja tytöt kiinnostavat molemmat romanttisessa mielessä, mutta vain tytöt kiinnostavat seksuaalisessa mielessä, eivätkä heistäkään ketkä tahansa, vaan ainoastaan ne, joihin minulla on kehittynyt tunteita ajan kuluessa.

Eli olen täysin pihalla suuntautumisestani, vaikkei se ihmistä määritäkään mitenkään. Minun on myös erittäin hankala ilmaista seksuaalinen suuntautumiseni vanhemmilleni, vaikka tiedän heidän olevan täysin seksuaalivähemmistöjen puolella. Pelkään kuitenkin heidän reaktioitaan mahdolliseen tyttöystävään. Isä on tukenut minua jokaisessa päätöksessäni ja jopa auttanut siirtymään esimerkiksi kasvissyöjäksi, mutta silti kaapista tulo on kauhistuttava ajatus.

Lisäksi pelkään, etten saa haluamaani työpaikkaa, jos olen kotikaupungissani avoimesti panseksuaali, vaikka seksuaalisen suuntautumisen pohjalta ei saisikaan syrjiä. Olen kyllä ulkona kaapista kaikille kavereilleni, mutta en ole uskaltanut kertoa kenellekään muulle aikuiselle kuin parhaan ystäväni äidille suuntautumisestani. En tiedä miten ottaisin asian hienovaraisesti puheeksi vanhempieni kanssa, joten olen hieman pulassa.

En haluaisi muuttaa kesän jälkeen pois kotoa ilman, että vanhempani tietävät että saatan tulla käymään tyttöystävän kanssa. Hei, Olen nyt vuotias tyttö enkä oikein tiedä miten luokittelisin itseni. Huomasin yhtäkkiä joskus vuotiaana, että kaikki julkkiksiin kohdistuneet ihastukseni olivat naisia, ja aloin siihen heränneenä sitten miettiä, olenko sittenkään ihan niin hetero kuin aina ajattelin.

Ihastuin silloin yhteen tyttöön, vaikken sitä sillä tavalla silloin ajatellutkaan, ja aloin miettiä että onkohan mahdollista että voisin olla bi. Nyt kun olen jo yli pari vuotta tätä ehtinyt miettiä, tuntuu, että pitäisi alkaa päästä johonkin lopputulokseen, mutta en osaa vieläkään sanoa, mihin päin kallistun.

Toinen heistä oli lesbo ja hänen kanssaan ehdin jo tosissani haaveilla jostain isommasta, mutta asiat ei koskaan kuitenkaan edenneet siihen. Olen siis ihastunut lähinnä tyttöihin, mutta en jotenkin pääse irti siitä ajatuksesta, että ehkä vielä jonain päivänä voisin ihastua samalla tavalla myös miehiin? Esteettisesti pidän tyttöjä ja naisia paljon miellyttävämpinä, tunnen oloni paremmaksi ja turvallisemmaksi tyttöjen kanssa ja jotenkin tuntuu oudolta yrittää kuvitella miehen kanssa seurustelua.

Olen myös epäillyt itselläni aseksuaalisuutta, koska vaikka uskon että voisin rakastua naisiin, en tiedä haluaisinko koskaan mennä niin pitkälle sen enempää naisten kuin miestenkään kanssa.

Toisaalta mietin, voiko se sittenkin vain johtua huonosta itsetunnosta tai epävarmuudesta yleensä. Nautin kuitenkin periaatteessa itsetyydytyksestä, vaikka en muista ihmisistä koskaan ajattelekaan sillä tavalla. En ole kuitenkaan koskaan edes suudellut ketään, joten mistäpä minä voisin mitään tietää. Toisaalta epäilen itseäni muutenkin koko ajan koska olen melko naisellinen ja tunnen oloni jotenkin feikiksi ja että olen oikeasti vain bi-curious heterotyttö tai jotain, eikä minua uskottaisi jos tulisin sillä tavalla kaapista.

Olen kertonut parille kaverille että ihastun lähinnä tyttöihin, ja kaikki ovat ottaneet sen hyvin, mutta pelkään silti ihmisille kertomista. Toisaalta salailu tuntuu ahdistavalta mutta toisaalta en haluaisi kertoa kenellekään ennen kuin olen varma, ettei sitten jossain vaiheessa tarvitse alkaa vetää sanoja takaisin. En oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin ja turhauttaa, ettei näinkään pitkän ajan jälkeen mikään vielä tunnu olevan selvää.

Olen nainen, haluan tykätä pojista ja olen aina halunnut. Mutta toisaalta minusta on alkanut tuntua että naisetkin on seksikkäitä ja ihania. Haluan olla hetero ja tykätä pojista!!! Olen juuri 17 vuotta täyttänyt nuori nainen. Ongelmanani on se, että kerroin vanhemmilleni olevani lesbo ja nyt he eivät halua puhua kanssani ja sanovat että lesbous on pahempaa kuin murhaaminen. He myös väittävät että teen kaiken heidän oppejaan vastaan sekä sanovat että vain he voivat tuntea tuskaa tämän asia takia.

He myös heittävät minut ulos vuoden päästä, kun olen täysi-ikäinen. Asiaa hankaloittaa se että olen erittäin rakastunut yhteen minua vuotta vanhempaan naiseen joka on minulle todella tärkeä ja rakas.

Hän tuntee samoin minua kohtaan, mutta emme ole koskaan tavanneet tutustuimme deittipalvelu Tinderissä. Vanhempani tietävät kyseisen ihmisen ja tietävät mitä ajattelen hänestä.

Haluaisin kovasti että vanhempani ymmärtäisivät edes vähän minua sekä antaisivat siunauksensa mahdolliselle suhteelle. Olen 22v naisenalku Kymenlaaksosta. En tiedä miksi luokittelisin itseni, sillä tunnen seksuaalisia tunteita naisia kohtaan, mutta romanttisia tunteita miehiä kohtaan.

Olen seurustellut vain miesten kanssa, mutta seksistä en ole koskaan miesten kanssa nauttinut, orgasminkin saan vain yksin. Naisten kanssa en ole seurustellut, ja sängyssäkin olen ollut naisen kanssa melkein kymmenen vuotta sitten, mutta voisin sanoa että se oli paras seksikokemukseni tähän mennessä. Sen jälkeen olen vain suudellut naisten kanssa. Haluaisin yrittää myös parisuhdetta naisen kanssa, mutta pelottaa miten läheiset reagoisivat siihen. Äitini tietää suuntautumiseni, mutta isälleni en uskalla edes kertoa, sillä hän on muutenkin niin tiukkapipoinen kaiken suhteen.

Olen 19 vuotias tyttö länsi-Suomesta. Identifioin itseni panseksuaaliksi ja olen hyvin ylpeä tästä osasta identiteettiäni. Olen tullut ulos ystävilleni ja kaikki ovat olleet oletuksen mukaan erittäin hyväksyväisiä. Tulin puolisen vuotta sitten ulos myös vanhemmilleni ja isäni reaktio ei ollut kovin mieltä ylentävä. Hän kyllä sanoi tukevansa minua ja että olen tarpeeksi vanha tekemään itsenäisiä päätöksiä, mutta minulle jäi sellainen mielikuva, että hän ajattelee panseksuaalisuuteni olevan vain jonkinlainen "tapa erottautua massasta ja kapinoida".

En pelkää tulla kaapista ulos uusille tuttavuuksille puolitutuille sillä en yksinkertaisesti jaksa välittää heidän mielipiteistään, sillä he eivät vaikuta elämääni ellen anna heidän vaikuttaa. Vanhemmat ja muu suku kuitenkin on ja pysyy ja heidän suhtautumisensa vaikuttaa minun itsetuntoon halusinpa sitten tai en. Isäni reaktion jälkeen en oikein haluaisi tulla ulos muulle suvulleni sukuni on hyvin läheinen keskenään, melkein kuin valtava perhe.

Olen ihastunut yhteen tyttöön ja tiedän hänen olevan myös ihastunut minuun. En kuitenkaan uskalla aloittaa suhdetta hänen kanssaan sillä se tarkottaisi myös, että tulisin ulos muulle suvulleni enkä millään haluaisi kokea enää samankaltaista reaktiota kuin isäni reaktio. Tiedän, että moni sukulaiseni suhtautuisi seksuaaliseen suuntautumiseeni negatiivisesti, sillä monet heistä on melko konservatiivisia. En kuitenkaan haluaisi antaa muiden, olivat sitten sukulaisia tai ei, vaikuttaa siihen miten ja kenen kanssa vietän elämäni, mutta juuri nyt minusta tuntuu siltä, että ei oikein muutakaan vaihtoehtoa olisi.

Olisiko mitään neuvoja tähän tilanteeseen? Olen 19 vuotias nuori nainen. Olen hyvin uskovaisesta perheestä ja olen itsekin sellainen ainakin vielä. Perheessämme ei ole ikinä ollut kuitenkaan ihan äärimäisen tiukkaa tai mitenkään liian ahdasmielistä. Osa sisaruksistani on jättänyt uskon, mutta välit ovat silti samat ja yhtä rakkaat. Äitini on aika suvaitsevainen ja no, siskotkin sillain hyväksyy homot varmaan, mut isä ja veljet on aika tiukkoja mielipiteessään homoja vastaan, vaikka ei ne sitä huutelekaan jatkuvasti.

Olen itse, ainakin luulemani mukaan, hyvin kiltti uskovainen ja vähän ujo tyttö maineeltani. Semmonen, että kukaan ei varmaan ikinä uskois mitä käyn läpi mun pään sisällä. Okei, eli siis, olen ehkä noin 4 vuotta mietiskellyt, että oonko kiinnostunu pojista, tytöistä vai molemmista, vai mistä ja mitä ihmettä En tosiaan tiedä ja se vaivaa mua.

Tai, välillä se ei haittaa ja ajattelen vaan, että ihan sama, mut välillä koko asia ahdistaa. Olen aina ollut kiinnostunut pojista. On ollut ihastuksia ja on tällä hetkelläkin. Mutta amiksessa mun luokalla oli eräs tyttö. Viimesellä luokalla myönsin vihdoin itelleni, että olin jollain tavalla ihastunut siihen tyttöön. Hän oli todella mukava ja hauska, ihan "tavallinen" seurusteleva heterotyttö.

En ole kehenkään muuhun tyttöön sillein ihastunut. En edes ikinä sillä tavalla kattele tyttöjä koskaan, mutta poikia kattelen. No, mutta nyt oon monta kertaa huomannu kiinnittäväni huomiota sellasiin tyttöihin, jotka pukeutuu hyvin poikamaisesti. Tai melkeenpä näyttää pojilta, eli onko ne sit transsukupuolisia tai jotain? No mut joka tapauksessa, esim. Tai just ihan sama missä nään jonkun poikatytön ni mielenkiinto herää heti.

Eli siis olen huomannut ihastuvani poikatyttöihin, tai mikskä heitä nyt sanoisi, ja sit myös edelleen olen pojista kiinnostunut. Tai lähinnä yhteen poikaan olen todella pitkään ollut ihastunut, mikä aiheuttaa sen, että muut pojat ei niin jaksa kiinnostaa täysillä. Joskus saattaa myös ihan naisellisetkin tytöt herättää tunteita, mutta ehkä vähän harvemmin.

Olen itse aika naisellinen, mutta oikeastaan olen aika poikamainenkin toisaalta. En tiedä, mut jotenkin on aina ollu sellanen tunne, että ihan sama kuka se "joku" ikinä joskus onkin, niin sen täytyy olla jotenkin vahvempi kuin minä ite.

Että olen aika vanhanaikanen siinä ajattelussa, että "se joku tulee sillä valkealla ratsullaan pelastamaan". Välillä nään, että se joku on mies, mutta välillä taas se on miehekäs nainen. En ole ikinä ollut siis parisuhteessa tai sanotaanko helpommin niin, että kokemukset jää viestittelyn ja juttelun tasolle muutaman pojan kanssa, ja nekin tapahtui yläaste aikoina.

Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään sillä rintamalla, paitsi ykspuolista ihastumista, koska olen tosiaan aika ujo varsinkin miespuolisia henkilöitä kohtaan. Ja naisihastuksia en todellakaan ole lähestynyt kuin kaverimielellä, ja jos en ole "joutunut" tutustumaan heihin niin en ole lähestynyt mitenkään.

Olen myös fantasioinut niin miehistä kuin naisista, en osaa sanoa kumpi kiihottaa enemmän. Nyt tällä hetkellä enemmän ehkä miehet ja jostain kumman syystä homot. Mutta toisaalta myös naiset kiihottaa. Voiko tästä kommentistani nyt feministi vetää herneitä nenukkaan, varmasti, toiset feministit ovat semmoisia.

Teoria menee tietenkin niin, että julkisuus hylkii tai esittää ikävässä valossa "arveluttavia" kulttuurisia ilmiöitä ja henkilöitä. Jos taas ilmiö tai henkilö esitetään myönteisesti, se kertoo hyväksyttävyydestä. Väitän siis, että miespuolinen pornotuottaja tai -näyttelijä ei saisi läheskään yhtä myönteistä kohtelua kuin Liekki. Vaikea uskoa, että joku olisi eri mieltä.

Mutta onko Liekki sittenkään kovin arvostettu? Ei ole tullut varsinaisesti uraa seurattua. Olen kuitenkin huomannut muutamia myönteisiä haastatteluja.

Telkkarissakin hän joskus pyöri ja testasi dildoja ja opetti paneskelemaan. Muikkeli on myös vakiovieraana YLE: Kaarinan Hazardin ja Sirkka Hämäläisen ohella. Ohjelmassa hän, muuten, kertoi olevansa pornon suurkuluttaja ja muitakin intiimejä paljastuksia.

Koska pornotähtitietoni ovat niin huipputasoa, saatan nolata tämän kirjoittaessani itseni, mutta eipä tuo mittään. Eli, eikös se pieni karvainen jenkkipornotähti Ron Jeremy, tai jotain sinnepäin , omaa hyvinkin myönteisen imagon, noin niinkun pornopiirien ulkopuolellakin? Näin aikoinaan jonkun dokkarin, jossa hän ainakin esiintyi ihan salonkikelpoisissa, valtakulttuurin piireissä.

Ja toisaalta, voidaanko nyt sitten kuitenkaan joidenkin yksittäisten pornotähtien myönteisestä maineesta oman scenensä ulkopuolella vetää juuri mitään johtopäätöksiä miesten tai naisten seksuaalisuuden hyväksyttävyydestä..? Pornossa mies- ja naisnäyttelijöiden karrieereissa on selvä ero niiden pituudessa. Siinä missä samat miesrobotit jyystävät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, naisten tähteys kestää vain muutaman vuoden.

Ja koska seksi myy, niin pornotähtiä esiintyy eri talk show -ohjelmissa silloin tällöin, sekä miehiä että naisia. Paha siitä on sanoa mitään seksuaalisuuden hyväksyttävyydestä.

Marginaalitouhuahan koko pornoiluala muutenkin on. Näistä keskusteluista tulee mieleen, että vanha kunnon George osuu naulan kantaan tämän esityksensä alustuksessa. Eli herra Fry siis toteaa miesten ja naisten olevan miesten ja naisten olevan erilaisia tässä kin asiassa, eikä todennut mitään, mitä ei olisi sanottu jo lukemattomia kertoja aikaisemminkin.

Nyt tulee sitten kuitenkin mieleen eräs kysymys. Mikäli holtiton seksikäyttäytyminen oikeasti on muka hyvä asia. No, jos näin on, niin miehillä ei varmaankaan ole tarvetta huoritella naisia, ja vaimoksi valitaan ilomielin se kaikki kaupungin miehet läpikäynyt nainen. Vai miten se nyt menikään? Niin no, täällä asia on todettu lukuisia kertoja Akateemisen tutkimuksen peruskauraa siis. Tutkijat olivat jopa valmiita keskustelemaan Henryn kanssa, mutta hän ei koskaan lähtenyt mukaan.

Syy tähän on selvä, Henryn tapa tehdä vulgaaritulkintoja MA-teorian pohjalta ei kestä kriittistä tarkastelua. Henryllä pariutumismarkkinat ovat baareissa, miehet ja naiset käyvät "treffeillä" kuin suoraan amerikkalaisesta romanttisesta komediasta, miehet etsivät vain seksiä ja naiset parisuhdetta.

Nuoret aikuiset käyvät baareissa sekaporukassa pitämässä keskenään hauskaa. Seurustelusuhteita solmitaan opiskelijaporukassa usein niin, että osapuolet tuntevat toisensa jo aiemmin. Vanhempana parisuhteet syntyvät työn, harrastusten tai sosiaalisten verkostojen kautta. Sen takia jääkiekkoilijat ja formulakuskit saavat missit. Missit, urheilijat ja rokkarit liikkuvat samoissa julkkispiireissä. Treffikulttuuria ei nyky-Suomessa ole, jos on koskaan ollutkaan. Vähän päälle parikymppisenä harva mies ja nainen etsii pysyvää parisuhdetta ja perhettä, koska siinä iässä halutaan pitää hauskaa, opiskella ja panostaa työuraan.

Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä nousee koko ajan juuri sen takia, että naiset eivät halua lapsia työuransa alussa. Korkeasti koulututettujen keskuudessa vasta pitkälle kolmekymppisenä aletaan ajatella perhettä.

Ja kyllä, myös miehet haluavat parisuhteen. Henryn teoritisointi ei ota huomioon alkeellisimpia variaatioita. Tuo vaikuttaa nuoren naisen näkemykseltä. Tuossa todellisuudessa tuolla enemmistöllä on jo seksikumppani, mutta niilla joilla ei sitä ole kyllä tulevat baariin myös seksi mielessään tai ainakin miespuoliset sellaiset. Rakel Liekkiä koskien mun pointti olis se, että vaikka Liekki sattuisikin olemaan arvostettu, ei yhdestä arvostetusta pornostarasta voida tehdä päätelmää, jonka mukaan "naisten seksuaalisuus on hyväksyttävää".

Itsehän olen muissa kommenteissani tuonut esille, että mielestäni naisen tyypillinen seksuaalisuus on hyväksytympää kuin miesten vastaava. Mutta tätä asiaa ei vain voi päätellä Rakel Liekin perusteella. Muutenhan näitä arvostettuja staroja olisi pilvin pimein?

Ja Rakel Liekki todellakin lienee arvostettu vain tietyissä piireissä. Vastaavalla tavalla monet miespornostarat ovat tietyissä piireissä arvostettuja. Minulle ei ole suoranaisesti kukaan tutkija ei ole esittänyt mitään kritiikkiä tai kysymyksiä. Paalasen ja Karhumäen kritiikki on lähinnä siinä, että seksuaalisuutta ei pitäisi tarkastella kuten minä, vaan jollakin muulla "kivemmalla" tavalla.

No, minä olen asiasta eri mieltä. Mutta mitäpä sellaiseen kritiikkin pitäisi sanoa: En minä ole nähnyt heidän työhönkään kohdistuvaa kritiikkiä. Mahdollisuus anonyymiin kommentointiin nettikeskusteluissa antaa ihmisille tilaisuuden kertoa vapaammin, mitä he oikeasti ajattelevat seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Lainausten avulla teoria saatetaan dialogiin todellisen elämän kanssa, vaikka yksittäiset lainaukset eivät olekaan kovin vakuuttavia todisteita esitettyjen teorioiden puolesta.

Aivan, valitettavasti tutkijat ovat olleet lähinnä hiljaa, joskin Suomessa ei taida edes olla kovin aktiivista tutkimusta tällä alueella. Yhtään evoluutiopsykologian laitosta ei taida olla olemassa, muutama jonkinlaista kompetenssia omaava tutkija kylläkin. Naistutkijat tietysti kirjoittelevat joskus jotakin aihetta sivuavaa patriarkaatin ylläpitämistä seksuaalisuuksista, mutta he eivät viittaa samaan kirjallisuuteen empiirinen yhteiskuntatiede, evoluutiopsykologia, sosiaalipsykologia jne.

Viimeksihän tässä blogissa oli toisesta tutkijasta juttua kirjoituksessa http: Mitä itse teorian tai historiallisesti esitettyjen teorioiden perusteisiin tulee, niin kyseessähän on lähes itsestäänselvä malli, jos aikoo tutkia pariutumismarkkinoita. Mutta näihin nyt on tietysti tottunut. Miehen seksuaalisuus on parhaimmillaan ikävää ja pahimmillaan iljettävää ja vaarallista.

Ja onhan miehisiä mielihaluja muutenkin demonisoitu, kun esimerkiksi poikien supersankarileikit on redusoitu inhottaviksi väkivaltafantasioiksi. Ongelma on, että vuosimiljoonien biologinen kehitys yritetään mitätöidä ideologisella paskanjauhannalla. Ei tule, kuulkaa, onnistumaan. Pojat kasvavat tulevaisuudessakin potentiaalisesti väkivaltaisiksi suojelijoiksi ja naisista kilpaileviksi suorittajiksi. Nuorta miestä himottaa vielä ensi vuonnakin enemmän kuin naista, jos asiaan ei puututa kemiallisesti.

Ratkaisu ei ole miesten demonisointi, vaan miehisyyden hyväksyminen ja sen myönteisten puolien vahvistaminen. Kyllä sellaisiakin on, kuten vaikka tuo länsimaisen sivilisaation luominen. Vaikken A-M olekaan, veikkaan ettei hän tarkoittanut sitä, että miesten seksikäyttäytyminen olisi holtitonta, vaan viittasi Fryn kommenttiin:. Homomiehet ovat täydellinen litmus-testi. Jos homomiehet haluavat päästä laukeamaan, he menevät puistoon päästäkseen paineistaan eroon.

Eli siis, veikkaan että A-M piti holtittomana tuollaista puistopaneskelua ventovieraiden kanssa. Mikä nyt taitaa olla, jos totta puhutaan, tosi harvinaista homomiestenkin keskuudessa. Ja luulenpa, että holtittomana tuollaista seksikäyttäytymistä pitää enemmistö ihmisistä - sukupuoleen tai seksuaaliseensuuntaukseen katsomatta. Onko tuollalailla ajatteleminen sitten tiukkapipoista vaiko ei, siitä päättäköön jokainen omalla tahollaan. Yleistys, niin kenen sanomana? Viittaatko minun kirjoitukseeni vaiko tuohon alkuperäiseen Stephen Fryn esittämään kommentiin?

Siinä ainakin minun mielestäni erittäin vahvasti yleistetään ja asetetaan miehet ja naiset eri laatikoihin. Mitä tulee suureen sseksipartnereiden määrään, niin siinä luonnollisesti tulee suureksi riskiksi sukupuolitautien leviäminen sekä homo- että heterosuhteissa sekä ei-toivotut raskaudet heterosuhteissa. Niinpä en oikein usko, että minään aikana ja missään kulttuurissa miehet tai naiset olisi saaneet vapaasti paneskella niin paljon kuin haluavat. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että en halveksi tai inhoa miesten seksuaalisuutta.

Sen sijaan voin sanoa, että en aina ymmärrä sitä ja että tietyt miesten esittämät mielipiteet ja näkemykset seksistä vaikuttavat äärimmäisen kylmiltä ja tunteettomilta. Etenkin joidenkin miestenn mielipiteistä saa vaikutelman, että naisia ei nähdä miesten kanssa yhtä arvokkaina ihmisinä vaan seksin suhteen jonkinlaisina esineinä joita mies vain käyttää saadakseen seksuaalista tyydytystä. Mitä vikaa siinä on, että näkee toisen ihmisen keinona saada seksuaalista tyydytystä itselleen?

Minusta taas on kummallista naisten tapa ajatella, että seksiin pitäisi väistämättä aina liittyä jotain romantiikkaa tms. Miehen näkökulmasta nainen, joka hyväksyy miehen seksuaalisuuden sellaisena kuin se on, eli tarjoaa miehelle sellaista seksiä kuin mies oikeasti haluaa, on arvostusasteikossa hyvin korkealla. Siitä on halveksiminen niin kaukana kuin olla voi! Se toisenlainen arvostus syntyy ennemminkin siitä, kun mies kokee itse panostaneensa täysillä naiseen ja suhteeseen, mutta ei koe saavansa siitä sitä mitä itse haluaa.

Siitähän seksissä on kysymys. Romantiikka ja tunteet on hyvä pitää siitä erillään. Vanhana konttorirottana tunnen hyvin työpaikkojen pikapano-käytännöt. Sitä tapahtuu -uskokaa tai älkää - muulloinkin kuin firman pikkujouluissa. Siinä vain käy niin, että kaksi ihmistä tuntee yhtä aikaa kovaa seksuaalista vetoa toisiinsa ja naimaan pitää päästä heti, siitä paikasta. Joskus mennään siivouskomeroon, joskus johonkin tarvikevarastoon tai vain pannaan työhuoneen ovi lukkoon ja pannaan sohvassa tai pöydällä.

Jokainen valtion virkamies ja -nainen tämän tietää! Ei siinä ajatella toisen arvokkuutta, ei yksinkertaisesti ehdi, kun teke niin saakelin gutaa, molemmille. Siis en tarkoittanut, että seksissä pelkkänä seksinä olisi mitään pahaa ja etteivätkö naisetkin harrastaisi satunnaisia seksisuhteita ilman sen enempiä tunnekontakteja. Yritin tarkoittaa sanomallani sellaista yleisluontoista suhtautumista vastakkaiseen sukupuoleen, minkä olen ollut huomaavinani ainakin joskus.

Siis tällaista, että naisista ei ole muuta hyötä tai muuta annettavaa miehelle kuin seksi. Naiset loisivat miesten kustannuksella ja muita tällaisia ihastuttavuuksia, mitä tämänkin blogin kommenteissa on esiintynyt. Ja jos vastavuoroisuutta ajatellaan, niin enpä usko kovinkaan monen miehen ihastuvan siitä, että nainen suoraan ilmoittaisi haluavan kyseisen miehen vain tämän rahojen takia. Siis tietysti se voi olla motiivi, mutta ei sitä nyt sovi ääneen sanoa. Suomalainen lihaa syövä jne: Taisimme nyt puhua eri asioista.

Satunnaisissa pikapanoissa ei kumppanin älyllä tms. Pitää vaan saada ja äkkiä. Mutta jos mennään parisuhteisiin en usko että on olemassa miestä, joka kertoisi menneensä naimisiin pelkän panopuun kanssa.

Kyllä siinä pitää olla rakkautta ja molemminpuolista kunnioitusta mukana. Tyhmän bimbon kanssa ei kukaan jaksa, ei myöskään sellaisen, jonka ajatusmaailma on omasta kovin kaukana. Uskallan jopa väittää, että parisuhdetta harkittaessa miesten ja naisten ajatukset kulkevat aika lailla samoja latuja. Kysymys siitä, onko tuo toinen "oikea" juuri minulle sisältää paljon muutakin kuin seksiä.

Totta kai seksi on mukana parisuhteessa. Olisi normaalille miehelle aika outo ajatus mennä naimisiin naisen kanssa, joka ei suostuisi seksiin koskaan tai vain kerran vuodessa.

Naisen näkökulmasta mies, joka hyväksyy naisen seksuaalisuuden sellaisena kuin se on, eli tarjoaa naiselle sellaista seksiä kuin nainen oikeasti haluaa, on arvostusasteikossa hyvin korkealla. Lihan syömättömyys saattaa johtaa samankaltaisten nimimerkien sekoittamiseen. Ihminen kun on luontainen sekasyöjä.

Se, että naisen arvostaa jonkun miehen korkealle, ei vielä johda siihen että mies saisi mitä haluaa. Olen itse tarjonnut vaimolleni vuosikausia juuri sellaista seksiä kun hän haluaa, mutta se ei ole johtanut siihen, että tarjoaisi minulle sellaista seksiä kuin minä haluan. Pelkkää irtoseksiä voi hyvin harrastaa tyhmän bimbonkin kanssa, mutta ei sillä ole merkitystä arvostukselle suuntaan tai toiseen.

Kyllä se todellinen arvostus pitää ansaita omilla teoilla naistenkin. Jos heittäytyy toisen varoilla eläväksi loiseksi, niin sitten on sellainen - ja jos taas ei loisi miehen rahoilla, niin sitten voi saada arvostusta osakseen sillä, että on omillaan toimeentuleva. Sama tietenkin koskee esimerkiksi älykkyyttä, koulutustasoa tai luonnetta.

Tämä ei nyt varmasti ollut kellekään uutta tietoa, sen verran yleisestä ilmiöstä lienee kyse. Itse asiassa, minullakin oli aikoinaan yksi tuollainen ex-poikaystävä kylläkin, joten mahdetaankohan häntä varsinaiseksi panokaveriksi laskea..?

Sitä, harrastavatko naiset puskissa tms. Baarien pimeissä nurkissa olen toki huomannut tapahtuvan yhtä sun toista, mutta enpä ole koskaan mennyt kysymään, miten toisilleen vieraat tai tutut siellä kaneilevat ja edelsikö toimintaa paljonkin soidinmenoja vaiko ei. Ei välttämättä puskaseksi ole kaikkia heteromiesten ideaali, mutta useimmat heteromiehet, etenkin jos ovat sinkkuja, haluaisivat kyllä voida halutessaan purkaa seksuaaliset paineet helpolla ja ilmaiseksi.

Harva heteromies voi kuitenkaan panetuksen iskiessä tekstata vakiopanoilleen ja saada panot hoidettua alle tunnissa - tai saada halutessaan helposti uusia irtoseksikumppaneja vaikka useamman joka viikko. Miehethän tyypillisesti kaipaavat vaihtelua ja kyllästyvät helposti samaan panoon.

En usko heteromiehen kiinnostuksen pikaseksiin poikkevan homomiehistä määrällisesti vaan ainoastaan kohteiltaan.

Samat hormoonit jyllää kuitenkin molemmilla. Jokaisesta suurkaupungista poisluettuna pohjoismaat löytyy yksi tai useampi kadunpätkä, josta mies voi poimia auton kyytiin anonyymiä heteroseksiseuraa euron kertakorvauksella, salli laki tai ei. Kysyntää siis on miesten keskuudessa. Jos tällaiset pikapanodeitit olisivat mahdollisia täysin ilman tuota pientä kynnysrahaa, niin silloin vasta siellä porukkaa riittäisi pilvin pimein!

Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Helsingin Aleksis Kiven kadun alkupäässä seisoo aina muutama ei niin hehkeä tyrkky, mutta ei sitä minusta voi oikeana tyttökatuna pitää.

Tämä olisi hyvin helppo tutkia esim. Eikö sinulle edes tämän keskustelun perusteella tule sellainen tunnen, että ehkä Fry onkin oikeassa? Tämä gallup voitaisiin toteuttaa myös tällä palstalla, joskin minulla on sellainen tunne, että mielestäsi me tämän palstan lukijat olemme luuseriperverssirunkkareita, joiden mielipiteet eroavat jyrkästi valtavirtamiehen mielipiteistä.

Ja onko tämä puutteessa eläväksi runkkariksii haukkuminen naisten yritys miesten seksuaalisuuden tukahduttamiseen? On obvious answer is that for women relations are primary and sex is more instrumental; women offer just as much sex as needed to get a man. For men, in contrast, sex seems primary while relations seem instrumental; men more enter into relations in order to get sex. Äidit ne nakuttivat tarkkaan tytöille, mikä on kauhistuttavinta maailmassa. Siis Nainen, joka pitää seksistä.

Joo, tuo muuten on tavallaan totta. Kyllähän naisen seksuaalisuutta aletaan tuhoamaan jo teini-iässä, yleensä äitien taholta. Muuten en kehtaa sanoa mitä mie ajattelen tuosta Fryn heitosta ;. Kohtuu monilla nuorilla naisilla on jossain vaiheessa ollut panokavereita, mutta on tietty mahdotonta tietää, kuinka monessa tapauksessa naiset ovat ehkä toivoneet homman etenevän suhteeseen.

Tiedän kyllä joitain sellaisiakin naisia, jotka kykenevät nauttimaan miesten tavoin ns. Näitä vain ei ole erityisen paljon. Kyl useimmat äijät varmaan olis halukkaita seksiin ilman kummempia soidinmenoja, mutta toi puskaseksi on sitten asia erikseen.

Sen en usko kiinnostavan kauheen monia, paitsi ehkä silloin jos muuta paikkaa ei satu olemaan tarjolla kuin se pusikko. Pusikkoseksiin voi liittyä myös halu harrastaa seksiä julkisella paikalla, jossa mahdollisesti muutkin voivat katsoa. Englannissa tämä ilmiö näyttää jossain määrin alkaneen siirtyä myös heteroille:. Lisäksi pusikkoseksiä voi harrastaa suhteellisen anonyymisti ja vaivattomasti.

Seksin jälkeen voi vain kadota paikalta, eikä toisen osapuolen tarvitse koskaan tietää edes etunimeä tai sitä, että missä asuu.

Uskoakseni heteromaailmassa lähimmäs sitä maailmaa, josta useimmat homot voivat ainakin nuorina nauttia, on joidenkin markkina-arvoltaan poikkeuksellisen korkeiden miesten tilanne. Mieleen tulee esimerkiksi kuvaukset groupparinaisten ja rock-tähtien kohtaamisessa, jossa eräässäkin tapauksessa muistaakseni tähden eteen marssitettiin nainen, tähti kiskaisi housut auki ja sanaakaan sanomatta veti naisen tyydyttämään hänet oraalisesti samalla, kun tähti jatkoi kaljan juontiaan.

Oletettavasti orgasmin jälkeenkään tämä grouppari ei ole saanut juuri sen suurempaa huomiota osakseen ja tuskin kertomus oli mitenkään kovin ainutlaatuinen grouppareiden maailmasta. Minä siis en väittänyt, että pornoura naisella johtaa suurella todennäköisyydellä julkiseen arvostukseen. Sen sijaan väitin, että Rakel Liekin arvostus kertoo naisellisen seksuaalisuuden kaikenlaisten ilmenemismuotojen kulttuurisesta hyväksyttävyydestä. Jos dildojen testailussa telkkarissa olisi jotain vahvasti kulttuurisesti arveluttavaa, Liekki ei olisi Demarin kolumnisti.

Jos mies tekisi uraa runkkaamalla televisiossa ja paljastelemalla intiimejä yksityiskohtia elämästään, millä todennäköisyydellä hän olisi arvostettu yhteiskunnallinen keskustelija YLE: Jos tämä tuntu vaikealta hyväksyä tai ymmärtää, otetaan esimerkki ihan muualta. Halla-aho on yksittäinen ihminen, jota julkisuus hylkii. Mielestäni siitä voi vetää johtopäätöksen paitsi Halla-ahon myös hänen edustamansa retoriikan kulttuurisesta hyväksyttävyydestä.

Tämähän on itsestään selvää. Kulttuuri ja erityisesti sen julkinen puoli on kuin palapeli, johon tietyt yksittäiset palat sopivat ja toiset eivät. Ja tuo sopiminen kertoo kulttuurista yleisemmin. Riippuu varmaan siitä, kuka on kyseessä ja miten hän sen tekee. Jos on vihervasemmistoon vankasti asemoituva hörhö, joka tekee temppunsa "taiteellisesti" à la Teemu Mäki ja mieluiten vielä postmodernina, feministisenä protestina patriarkaattia vastaan, niin voisi se onnistuakin.

Mutta se on toki selvää, ettei miespuolista peruspornonäyttelijää YLE: Pornoäijä on likainen naisten hyväksikäyttäjä, kun taas pornomuija on vapautunut moderni nainen, joka on sinut seksuaalisuutensa kanssa. Mä taas väitän, että se ei kerro siitä yleisesti mitään, koska Rakel Liekki on kategorian "arvostetut suomalaiset naispornostarat" ainoa edustaja. Ja Liekin arvostuskin lienee todella piirisidonnaista ja osittain se arvostus kumpuaa shokkiarvosta, jota hän tuottaa avoimella pornoilullaan.

Väitän, että pornopätkissä esiintyvä nainen on edelleen yleisesti erittäin paheksuttu, ja Rakel Liekki on lähinnä poikkeus sääntöön. Mielestäni siitä voi vetää johtopäätöksen paitsi Halla-ahon myös hänen edustamansa retoriikan kulttuurisesta hyväksyttävyydestä". Tässä on nimenomaan se ero Rakel Liekkiin, että media vieroksuu kaikkia rasisteiksi leimattavissa olevia henkilöitä. Sen sijaan media ei todellakaan ihannoi kaikkia pornonäyttelijöitä, vaan lähinnä yksittäistgä poikkeusta, Rakel Liekkiä.

Ja häntäkin tunnutaan hehkutettavan yleensä ihan muista syistä kuin sen pornon takia. Mutta onhan Raakkelkin median edustejille tyypillisellä ajattelumallilla leimattavissa rasistiksi; Monenko mustan miehen kanssa olet nähnyt hänen videollo bylsivän? Pornotähtitausta mainittiin ikään kuin hengessä, että "pornotähteydestä huolimatta tällaiseenkin voi kyetä". Toki Liekin julkisuus on pitkälti peräisin pornoilusta, mutta se ei tarkoita, että pornoilua pidettäisiin automaattisesti positiivisena.

Ei BB-sekoiluakaan pidetä positiivisena vaikka sen kautta on mahdollista ponnistaa julkisuuteen ja luoda uraa esim. Oletko koskaan miettinyt kuinka suuri osa tasta naisten seksihaluttomuudesta johtuu sosiaalisesta paineesta.

Yhteiskunnassa on viela pinnan alla vahvana kasitys siita, etta tyotn pitaa olla puhdas ja viaton. En toki ajattele, etta tama on valttamatta ainoa syy, mutta kylla sita kuule miten taysin eri tavalla puhutaan naisista ja miehista jotka ovat hyvin seksuaalisia tai joilla on paljon seksikumppaneita. Itsekkin olen usein huomannu partnereideni kanssa , etta vaikka he sanovatkin arvostavani vapaamielisyyttani ja sponttaaniuttani, he lopulta antavat fiiliksen siita, etta en olisi heidan silmissaan "kunnolinen nainen".

Kylla minakin olisin iloinen jos nainen saisi ilman yhteison tuomiota avoimesti olla niin seksuaalinen kuin on ja menna sinne puistoon paneskelemaan. Sosiaalinen voi paine muokata seksuaalista käytöstä, mutta tuskin aiheuttaa haluttomuutta sinänsä.

Esimerkiksi silloin kun homoseksuaalisuus on ollut erityisen kiellettyä, eivät varmaankaan homoseksuaalit ole kuvanneet itseään haluttomiksi, joskin ehkä ulkoisten paineiden takia estyneiksi. Jos tästä keskustelusta nyt jotain jäi mieleen, niin se on se, miten ihmeellisen ahtaisiin raameihin miehet siis tämän päiväiset kommentoijat ITSE seksuaalisuutensa tunkevat!

Mistä tulikin mieleeni, että jos on vaikeaa miehellä, joka ei seksiä kovasta yrityksestä huolimatta saa juuri ollenkaan, niin kuinkakohan hankalaa onkaan sitten näiden normaalien miesten "kyllä nyt jokainen normaali mies haluaa mahdollisimman paljon seksiä, mahdollisimman usein, mahdollisimman monen partnerin kanssa, mahdollisimman pienellä vaivalla" keskuudessa miehellä, joka ei tuollaista ajatusmaailmaa jaa?

Kuinkahan suurella osalla miehistä todellisuudessa on niin rajoittunut käsitys oman sukupuolensa saati sitten naisten seksuaalisuudesta kuin tämänkin blogikirjoituksen ja siihen liittyvän keskustelun perusteella voisi luulla?

Ongelmia tietysti voi syntyä, jos ja kun nainen ryhtyy perinteisesti tulkitsemaan, lukemaan rivien välistä ja yleistämään silleen kokonaisvaltasesti. Mutta hyvä jälleen tietää, että tämän blogin kommentoijat ovat mm. Kerro minulle, kun kerran mielestäsi olen syyllistynyt pelkkään tulkitsemiseen, rivien välistä lukemiseen ja yleistämiseen, minkä kuvan SINUN mielestäsi sitten saa suuresta osasta näistä tämän päiväisistä kommenteista?

Siis puhtaasti siitä, mitä näissä kommenteissa on ihan itse varsinaisilla riveillä kirjoitettu? Kannattaisi muuten varmaan noin niinkuin ylipäätänsä löysätä hiukan sitä päätä kiristäävää vannetta. En näet nimittänyt tämän blogin kommentoijia rajoittuneiksi, vaan ihmettelin heidän rajoittunutta käsitystään miehen ja toki myös naisen seksuaalisuudesta. Fryn kommentin osa "Jos naiset haluaisivat seksiä kuten miehet, heteroille olisi samanlaisia seksin hakemisen "kruisailupaikkoja" puistoja yms.

Miksi tämä pitäisi jotenkin erityisesti kyseenalaistaa? Se on hyvä lähtökohta, koska jo pelkkä seksin hankkiminen naisten kanssa on monelle heteromiehelle hankalaa ja ongelmallista verrattuna homoihin. Lue Laasasen teksti "Miesten seksuaalisen niukkuuden maailma. Syyllistyit "tulkitsemiseen, rivien välistä lukemiseen ja yleistämiseen" siinä, että ilmeisesti kuvittelet kommentoijien olevan kykenemättömiä muunlaiseen analyysiin ja "ahtaiden raamien" ylittämiseen.

Frynkin "rajoittunut käsitys seksuaalisuudesta" joka tapauksessa käsittää heteromiesten keskeisimmän ongelman, josta myös naisten seksuaalinen valta syntyy.

Älä nyt sotke haluja ja flaksia. Suurin osa miehistä ei ole markkina-arvoltaan niin korkeita, että voisi heteroseksuaalisilla irtoseksimarkkinoilla saada seksiä niin moninaisesti kuin haluaisi.

Se ei kuitenkaan poista sitä, että suurin osa näissä puutteessa elävistä ei haluaisi parannusta seksittömään elämäänsä. Ja ne harvat aseksuaalit yms, jotka eivät kaipaa lisää seksiä, tuskin stressaavat siitä, ettei heillä flaksi käy. Olemme ilmeisesti täysin eri aaltopituuksilla. En näet millään ymmärrä, mihin kommenttini kohtiin viestilläsi viittaat. Sillä jos ei mitään parannusta kaipaa, niin ei kai silloin varsinaisesti puutteesta kärsi? He kun eivät ymmärtääkseni sen haluaisi käyvänkään.

Olipa kyse sitten naisesta joka haluaa isoa parrua nopeasti ja usein, tai naisesta joka haluaa viettelyä ja eroottista "slow foodia". Tai mitä nyt ikinä keksiikään haluta. Raakel vaan toteutti taiteellisuuttaan, eikä suinkaan pornoillut. Hyvät ihmiset, ettekö tiedä, että tosi-intellektuelli osaa rottaa pornon taiteesta hörönaurua. Vähän niin kuin se kissan tappo ja päälle runkkaus tai pakoputken paneminen ovat korkeakulttuuria isolla K: Ei Liekki hanki arvostusta pornoilemalla eikä hänen pornouraansa pidetä pelkästään myönteisenä asiana.

Kukaan ei tietääkseni ole sellaista väittänyt. Silläkään ei ole tekemistä asian kanssa, että pornoilijoita on vähän julkisuudessa. Väitin jotain ihan muuta ja sen voi lukea noista aiemmista teksteistä. Kun näköjään Halla-ahokaan ei kelvannut esimerkiksi, keksitään vielä uusi, hmm Oletetaan sosiologi, joka kirjoittaa parittelumarkkinoista feministisen maailmankuvan ja Nyyrikki-maailmankuvan vastaisesti.

Sujahtaako kuvitteellinen sosiologimme kuin palikka palikkatestissä kulttuuriksi kutsuttuun laatikkoon? Uskallan arvella, että ei sujahda. Silloin harvoin kun sosiologimme olisi julkisuudessa, häntä lähinnä ivattaisiin ja jopa uhkailtaisiin. Kukaan ei kutsuisi kolumnistiksi eikä vakiovieraaksi puheohjelmiin. Oletetaan perään Tampereen maisteri, joka erityisesti tykkäisi vittuilla ja uhkailla sosiologi-parkaa.

Sujahtaisiko hän kulttuurin palapeliin? Eiköhän kohta olisi oma radio-ohjelma, kolumni suuressa iltalehdessä ja vielä pari tunnustuspalkintoa päälle. Kotitehtävänä on miettiä, kertovatko nämä esimerkit pelkästään yksittäisistä ihmisistä vai jotain kulttuurista laajemmin eli siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Miksi ihmeessä tästä nyt on noussut joku "kohu"? Minun kohdallani tuo pitää paikkansa. Olen tosi aika poikkeus nykyisten irtosuhteita harrastavien naisten rinnalla.

Haluan seksiä vain rakastuneena ja sitoutuneena, parisuhteessa. Minulle seksi on ensisijaisesti tapa osoittaa rakkautta ja se kiinnostaa vain oikean miehen kanssa. Eivät miehet mielestäni ole mitenkään "ällöttäviä" vaikken vieraiden miesten kanssa haluakaan seksiä harrastaa tuollaiset esimerkin kaltaiset seksiehdottelut ehkä ällöttäisi, miesten ja naisten seksuaalisuus on erilaista.

Joihinkin miehiin tunnen kyllä vetoa, mutta en ole oikeastaan koskaan tuntenut halua harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Pitäisikö siinä sitten olla jotain pahaa? Minusta ei ainakaan pahempaa kuin hyppiä sängystä sänkyyn.

Tämä pointti meni ihan ohi. Mitä vikaa naisten käytöksessä tämän asian suhteen sitten on? Yhtä hyvin voisi arvostella miehiä halusta sitoutumattomaan seksiin ja väittää sitä viaksi. Aloitusmerkintä sai minut hersyvään nauruun: D Ei siksi, että olisin eri mieltä, vaan että joku sanoi noita pointteja ääneen. Olen kuitenkin eri mieltä Fryn kanssa siitä, että naiset haluavat seksiä vain voidakseen sitoutua. Varmasti naiset voivat nauttia seksistä sellaisenaankin ilman motiiveja sitoutumisesta.

Mutta niille kuten manna grynille , jotka sanovat homojen "cruisailuvietin" olevan vain urbaanilegenda ja että homojen halu irtosuhteille on vain marginaalista, niin olette kyllä todella väärässä. Kruisailu puistoista ja vessoista on siirtynyt internetin sosiaalisiin medioihin, saunoihin ja vastaaviin paikkoihin.

Tämä "cruisailuvietti" yksinkertaisuudessaan on seksuaalivietti. Jos lainkaan tuntee esimerkiksi seksuaalivähemmistöille suunnattuja sosiaalisia medioita internetistä, niin on päivänselvää, että yhä homomiehet hakevat satunnaista yhdenillanseuraa tuon tuosta. Ja kyse ei ole mistään alakulttuurista, marginaalista, vaan ihan kaikenlaisista homomiehistä, niin kaappihomoista, kaapista tulleista rivihomoista, joita ette kahvihuonessa homoiksi erottaisi, kuin myös seksuaalisuuttaan korostavista homoista.

Kyse on ihan normaalista homomaailman ilmiöstä. Ei seksiseuran hakeminen ole mitään jännityksen tai kielletyn hakemista. Se on seksiseuran hakemista. Ei pistetä turhia lenkkejä ketjuun. Varmaan moni homomies vieroksuu jatkuvia irtosuhteista, koska on kasvanut heteronormatiiviseen kulttuuriin. Tässä kulttuurissa miehille seksin saamisen pitää melkein olla haaste, joka riippuu monimutkaisista epäsuorista soidinmenoista ja viettelystä.

Heteromies ei saa kunniaa ruman seksinkipeän naisen pokaamisesta tai prostituoidulla käymisestä. Homomiehille seksin saaminen on todella paljon helpompaa, jopa siinä määrin, ettei sitä voi haasteeksi sanoa. Homomiehille seksin hakemisessa ei ole sitä haastetta, johon heteronormatiivisuus miehet kasvattaa ja totuttaa ja jonka kautta heteromiehet saavat kunniaa ja säästyvät paheksunnalta. Heteronormatiivisuuteen hirttäytyvä homomies voikin ajatella, että helposti parilla suorasanaisella meseviestillä saatava uusi erinomainen irtoseksikumppani on jotenkin kunniaton ja halpamainen asia, jota pitää hävetä.

Homomiehen irrottautuessa heteronormatiivisuudesta ja heteromaailman irtosuhdedynamiikasta homomies voi yksinkertaisesti keskittyä nauttimaan seksistä ja ymmärtää, ettei siinä ole mitään halpamaista tai kunniatonta olla mies, joka tykkää irtoseksistä ja ilmaisee sen suorasti.

Tietenkin yksilöllistä vaihtelua on ja homomies voi olla tykkäämättä irtoseksistä vaikka olisi päässyt irti heteronormatiivisuuden taakasta. Irtoseksistä pitäminen ei kuitenkaan mitenkään poissulje sitä, että haluaisi sitoutua ja mennä naimisiin. Ero hetero- ja homomaailmassa tässä on ehkä vain siinä, että homoparit, jotka rakastavat toisiaan ja ovat naimisissa ovat sallivampia avoimelle suhteelle ja puolison yhden yön jutuille.

Homomiehenä hieman säälin heteromiehiä mitä tulee irtosuhteisiin. Minulle ei olisi mikään ongelma löytää joku hyvännäköinen tyyppi, jonka kanssa voisin sopia juovani kaljaa ja harrastavani seksiä tänä iltana ilman monimutkaisia soidinmenoja ja rituaaleja.

Toisaalta kadehdin heteromiehiä parisuhteen löytämisen helppoudessa. Toki homoseksuaalisuus sisältää nykyään enemmän myös parisuhteita, koska nykyään on paljon hyväksyttävämpää ja helpompaa seurustella oman sukupuolen kanssa kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Yhteiskunnan muututtua suvaitsevammaksi on homoille mahdollista hakea muutakin kuin vain irtoseksiä, muttei se poista sitä että homot edelleen hakevat myös irtoseksiä. Parisuhteiden yleistyminen ei ole tehnyt irtoseksin ja uusien kumppanien hakemisesta mitenkään marginaalista ilmiötä, vaan se on edelleen melkoisen tavallista homokulttuurissa.

Ja juu, seksuaalivähemmistöillä on oma heteronormatiivisesta kulttuurista hieman poikkeava alakulttuurinsa, ei siinä ole mitään erityistä. Se on aika itsestäänselvää kun ajattelee, että seksiä tai parisuhdetta etsiessä pitää toimia eri tavalla kuin heteroiden.

Tämä alakulttuuri ei kuitenkaan ole mitään sellaista, jossa jokainen seksuaalivähemmistö on automaattisesti osana. Tässäkö on jotain uutta ja ihmeellistä?

Ei ole kummankaan sukupuolen vika, jos toiveet ei kohtaa. Yhtä lailla varmaan lesbosuhteissakin on tietyllä tapaa helpompaa kuin heterosuhteissa joissain asioissa, koska naiset ymmärtävät toisiaan, tosin ongelmiakin syntyy.

Ne halut vain kohdistuvat parisuhteeseen. Joku, joka ei moraalisista tai muista syistä harrasta irtosuhteita vaikka jollain saattaisi olla jopa kiusaus harrastaa saattaa olla ihan kyltymätön rakastavassa parisuhteessa.

Mutta eikös kaiken järjen mukaan jos on joku, joka on kyltymätön rakastavassa parisuhteessa, muttei harrasta irtosuhteita koska ei ole haluja, ole vähemmän seksiä haluava kuin sellainen, joka on kyltymätön rakastavassa parisuhteessa sekä harrastaa yhden illan juttuja sinkkuna? Miksei yhden illan juttuja harrastavan halut voi kohdistua myös parisuhteeseen? Voihan halu harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa olla hyvinkin vahva, vaikkei yhden illan juttuihin antautuisikaan.

Kaikki eivät juokse estoitta himojensa perässä, jos kokevat irtosuhteet esim. Mutta eikö se kerro, että halu on vielä vahvempi, jos toistuvasti antautuu yhden illan juttuihin, ai olisi valmis antautumaan?

On vain typerää selittelyä sanoa, että käsitys väärästä sumenee. Olemme ihmisiä, eli meillä on kyky säädellä käyttäytymistämme ja pohtia oikean ja väärän eroja. Kumpikin pitää sitä moraalisesti vääränä. Toinen päätyy kuitenkin pettämään. On muuten melko tylsää puuhaa.. Siitä ei paljoa kannata fantasioida. Jos ovat jo parisuhteessa, tuskin harrastavat seksiä, joten puhutaan kahden uuden ihmisen kohtaamisesta.

Menevät humalassa toisen luokse. Jos tässä vaiheessa ei sammuta, niin homma jatkuu vuorottaisella tyydyttämisellä. Lesbot eivät saa yhtäaikaisia orgasmeja. Eikös se jo kerro koko homman luonnottomuudesta? Puolen vuoden kohdalla seksi hiipuu ja vuoden kuluttua sitä on enää n.

Seurustelevat lesbot eivät harrasta seksiä. Muistelin menneitä seksikokemuksiani ja täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, etten ole koskaan nauttinut naisten välisestä seksistä. Ensinnäkin, alkulämmittelyyn menee aikaa jumalattaoman paljon, keskimäärin 2 tuntia. Mutta kun molempien pitää päästä muudiin, ja sehän on naiset tuntia helvetin vaikeaa, kun aina on joku hätänä. Ja missä on lesbojen pikapanot! Miksei niitä voi olla. Moni lesbo feikkaa orgasminsa! Seurustelin aikanaan Saaran nimi muutettu kanssa.

Saara halusi seksiä tosi usein, useita kertoja päivässä, monta kertaa viikossa ja tätä kesti vuosia. Minä puolestani en jaksanut enää. Kyynerpääni olivat aina tod kipeät Saaralla kesti joskus parikin tuntia ennenkuin hän laukesi ja kieleni oli toisinaan niin kipeä etten pystynyt syömään muutakuin keittoja. Mitä ihmettä hyödyin tästä kaikesta? Harrastavat suuseksiä joka päivä useita tunteja ja mies vain makaa?

Niin, vielä tästä asiasta on pakko kirjoittaa kun ei voi televisiota katsoa kun siellä tulee joku nelosen ällöttävä homodokkari. Se on niin monimutkaista. Ne miehet, jotka haaveilevat katsovansa kahta naista, älkää haaveilko enää.

Totuus on kuulkaa ihmeellisen pliisu. Tajuuksä et mun isä oli alkoholisti! Älä vaadi multa asioita. Mä meen Nalleen vetää bissee. Markkina-arvoteorian sovellutuksissa on järkevintä vastata sellaisiin kysymyksiin tai kokemuksiin, joita ihmisillä oikeasti on. Eräs tapa löytää tuollaisia ongelmia on lukea nettikeskusteluja ihmissuhteista pitkään.

Esimerkiksi "naisten suuttuminen pornonkatselusta parisuhteessa" toistuu lukemattomissa nettikeskusteluissa. Se tavallaan "huutaa" markkina-arvoteoreettista selitystä. Monista seksuaalisen elämän arki-ilmiöistä ei löydy puhetta kuin aihetta käsittelevistä nettikeskusteluista. Teetkö nettikeskustelujen pohjalta johtopäätöksiä, ts. Tietääkseni Henryn väitöskirjan aihe ei ole edes käsitellyt MA-teoriaa, vaan miesten tasa-arvo-ongelmia. Sinänsä humanistisissa- ja yhteiskuntatieteissä tehdään väitöksiä Henryn käyttämän esimerkkiaineiston tapaisista lähteistä tai haastattelemalla muutamaa ihmistä.

Muistaakseni Naisten seksuaalinen valta -teoksen kohdalla teoriaa tukevat empiiriset tieteelliset tutkimukset olivat lähinnä muilta tutkijoilta lainattuja ja lainatut nettikeskustelupätkät lähinnä havainnollistamista.

Oli Henryn väitöskirjan aihe mikä tahansa, joutuu hän väitöstilaisuudessaan vastaamaan tutkimuksensa epistemologiaa käsitteleviin kysymyksiin, ja hän joutuu vastaamaan ihan itse. Se taito on nyt hyvä opetella. Kaikkein huvittavinta on, ettei miehet tunnu itsekään tietävän, mitä haluavat.

Silti miehet haluaisivat naisten harrastavanm vapautuneesti irtoseksiä vaikka miehetKIN haukkuvat huoriksi ns. Tässä on nyt taas jokin ristiriita En ole vielä lukenut kaikkia kommentteja, joten jos käsittelemäni asiat ovat jo kommenteissa käsitellyt, se on voi voi. Ensin haluaisin tehdä huomion, luettuani muutamia kommentteja.

Jotkut naiset täällä kommenttiosastossa aloittavat jokaisen viestinsä shaming languagella. Eivätkö he itse näe tätä, onko shaming language niin verissä, etteivät he osaa kertakaikkiaan keskustella ihmisten lailla, vai eikö heille tule mieleenkään, että heidän 'keskustelu'tyylissään voisi olla jotain vialla? Toisekseen, minulla olisi toki paljonkin sanottavaa tästä herra Fryn lausunnosta, jossa hieman sekoitetaan puuroja ja vellejä, ja tehdään rippusen virhepäätelmiä, sinänsä faktuaalisin perustein.

Mutta näyttäisi siltä, että kommentoijat ovat hyvin valveutuneita näistä asioista nykyisin, eikä minun tarvitse siihen sen enempää puuttua olisin olettanut Henryn olevan hieman perinpohjaisempi aiheen käsittelyssä, tosin. Mutta haluan vain muistuttaa mainiosta tiivistyksestä Frasier-nimisessä televisiosarjassa..

Frasier on turhautunut jostain naissuhteesta, ja häntä rupeaa ärsyttämään, kun hän kuulee, että Daphnekin on käyttänyt seksiä joskus saadakseen, mitä haluaa. Daphne sitten kysyy häneltä, eivätkö miehet ikinä käytä seksiä saadakseen, mitä haluavat.. Frasierin vastaus on mainio: Seksi ON, mitä haluamme!

Mitenkäs sitten miehet jotka eivät ole heti haluamassa seksiä vaan suhteen? He eivät kuitenkaan menesty naismaailmassa ja jäävät yleensä ilman seksiä ja suhdetta. Miehen siis tulee nimenomaan käyttäytyä stereotypisesti ja haluta nimenomaan seksiä jotta pääsisi tuttavuuteen naisten kanssa ja saisi sen suhteenkin aikaan. Ai että te osaatte tehdä asioista monimutkaisia. Monikaan ei tunnu käsittävän että me olemme eläimiä, luonnon muokkaama eliö jonka perustoiminnot eivät paljoakaan eroa muusta luomakunnasta.

Ihmisen toiminta perustuu ihan samoihin "lakeihin" kuin luonnossa, mutta toimintamme on hienosäädetympää kiitos korkeamman älykkyyden. Jos jokin ulkopuolinen eliö todistaisi ihmisen toimintaa näkisi hän vain luonnollisen yhteyden muuhun luomakuntaan, saman mekaanisen tarpeiden tyydyttämisen. Seksi on lisääntymisen väline. Vaikka ihminen ei aina harrastakaan seksiä lisääntymisen vuoksi, harrastaa hän sitä lisääntymisvietin vuoksi.

Mies ja nainen eroavat biologisesti myös tässä. Ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen määräytyy kulttuurin mukaisesti ja kautta historian esiintyy kulttuureja joissa pyritään rajoittamaan molempien sukupuolten seksuaalista käyttäytymistä mm. Luonnossa naaras hyvin usein pyrkii valikoimaan parhaan mahdollisen lisääntymistoverin kun taas uros pyrkii painamaan lähes jokaista vastaantulijaa jotta siemen leviää mahdollisimman laajalle. Jos ihmisen seksuaalisuutta ei rajoiteta syntyy siis ihmisapinalle luonnolliset seksuaalisuuden markkinat ja yksilökeskeisessä kulttuurissa sille ei vain voi mitään koska yksilö vai pitäisikö sanoa narsisti tekee mitä itse haluaa.

On kuitenkin syytä havaita, että näitä alfauroksia ei riitä pariutettavaksi kuin häviävän pienelle osalla naaraista. Tämän takia moni naaras luonnossa - ja ihmisilläkin - tekee tämän aisankannattajatempun, jossa elatus hankitaan joltain alempitasoiselta urokselta, joita on paljon enemmän tarjolla, mutta salaa käydään kuitenkin parittelemassa mahdollisimman korkeatasoisen alfauroksen kanssa. Ehkä tähän pitää vielä varmuuden ja selvyyden vuoksi laittaa yhteenvetona että miesten kovempi seksihalu on siis kiistaton fakta josta on mielestäni edes turha keskustella.

Mies ja nainen eroavat biologisesti toisistaan muutenkin kuin reiän ja meisselin kohdalla. Koska kaiken lukemani perusteella laasaslaisten eli nk miesasiamiesten ja naisten tarpeet eivät selvästikään kohtaa, suosittelen laasaslaisia siirtymään avoimesti ja reilusti homoseksiin.

Myöhäistä — kuulemma noin kaksi kullanmurua ovat minun. Taas meni suurin osa keskustelusta aivan ohitse Henryn kirjoituksen. Jos nyt neutraalisti lukee tuon juttunsa, niin eihän siinä ole mitään muuta kuin lueteltu tieteellisiä tosiasioita. Kansa sitten repii takalistostaan mielipiteitä luullen, että ne jotenkin muuttaisivat todellisuutta. Ei se vaan niin mene, vaikka kuinka toivoo.

Mielipide ei hävitä biologiaa mihinkään. Ei tässä ole mitään väärää, koska naisten ja miesten aivot toimivat keskimäärin eri tavalla. Mutta ero pitäisi tiedostaa, jotta asioiden ymmärtäminen ja politiikan tekeminen onnistuisi edes suurin piirtein oikein. Politiikka on pakosti asioiden käsittelyä yleisellä tasolla, keskiarvojen maailmassa. Jokaiselle yksilölle ei voi säätää omaa lakia. Voidaan tietysti kysyä, onko politiikan teolle eduksi, että parlamenttimetsässä kulkee yhä enemmän apinoita, joytka näkevät vain yksittäisiä puita Jos tämä olisi miesten maailma, moniavioisuus ja vapaa seksi olisi normi, seksiammattilaiset arvostetuin ammatti.

Jos nainen tulee politiikkaan, hänen ensimmäinen halunsa on rajoittaa seksin saatavuutta. Ei väliä, onko näillä heitoilla mitään todellisuuspohjaa, niitä käytetään silti säännöllisesti. Mutta sehän on vain yksi laji seksuaalisen vallan käyttöä! Näin nämä innokkaimmat Henryn haukkujat tulevat itse todistaneeksi Henryn olevan oikeassa.

Feministeiltä ei koskaan saa vastausta oikeisiin kysymyksiin.. Miehet taas eivät keskimäärin valita ääneen erittäin huonostakaan kohtelusta. Valitus sallitaan vain naisille. Juuri tästä syntyy kollektiivinen harha siitä, että naisia kohdeltaisiin yhteiskunnassa miehiä huonommin — vaikka todellisuus on päinvastainen!

Spekulaatioita syistä voi esittää, tai ehkä sitten ne rationaalisimmat naiset vain ovat hiljempaa kuin feministisemmät siskonsa. Mielenkiintoista kuitenkin havaita, kuinka paljon samat asiat toistuvat ja toistuvat vuodesta toiseen. Epäilen että naisten kyvyttömyydessä käsitellä asioita yleisellä abstraktilla tasolla, on kyse samanlaisesta sisäsyntyisestä seikasta kuin seksuaalisen halun kohdalla.

Miesten ja naisten tapa keskustella poikkeaa niin säännönmukaisesti ja samat oireet on nähtävissä lähes kaikissa keskusteluissa, että tässä täytyy olla jotakin hyvin oleellista takana. Jotakin sellaista, jota ei oikeasti saa edes tutkia, koska se romuttaisi käsityksen, että naiset ja miehet ovat kognitiivisilta kyvyiltään pohjinmiltaan samanlaisia, muutamia epäolennaisia eroja lukuunottamatta.

Ei liene sattumaa, että vain miehet tekevät pääsääntöisesti filosofiaa, harrastavat väittelyitä ja yrittävät tuoda ajatuksiaan toisten punnittaviksi. Mistäköhän löytyisi netistä keskustelupiirejä tai kommentointiketjuja joissa naiset argumentoisivat? Tarkoitan sellaisia jotka todella on naisten motoroimia, eikä vain kuten täällä, että muutama naiseksi tunnustautuvat osallistuu sinänsä miesten ylläpitämään keskusteluun. Mitä eroa on sillä, jos vetää oman kokemuksensa mukaan niin palstan miehetkin tekevät , tai esimerkin suomikeskusteluista?

Kumpikaan ei ole minään todistusarvona sen kummoisempi. Pointti tässä oli se, että millaisia johtopäätöksiä vedetään mistäkin asiasta. Se, ettei naisia noin yleisesti kiinnosta puistopikapanot, ei voi mitenkään johtaa itsestään sellaiseen päätelmään, että naiset pitävät miehiä ällöttävänä, eikä naisia seksi kiinnosta tai se tuota heille nautintoa. Kuten tässä nyt yritettiin esittää. Koska en ole esittänyt väitettä, että valtamediassa olisi kollektiivisesti syytetty naisia, niin en katso tarpeelliseksi nähdä vaivaa alkaa todisteita kaivelemaan.

Ihan valtamediassa on kyllä käsitelty myös naisten "pimeitä puolia", mutta minä en pidä sitä syyttelemisenä, vaan hyvänä asiana, että ongelmia nostetaan esille. Ennen kaikkea seksismi on Cameronin , mielestä kuitenkin naisten ongelma, mitä hän perustelee seuraavilla väittämillään: Kieleen on kehittynyt enemmän ilmauksia naisten kuin miesten loukkaamiseksi.

Naiset ovat alttiimpia huomautuksille, nimittelyille ja hellittelynimille kuin miehet. Monet kielen ilmaukset ovat peräisin ajalta, jolloin naisen paikka oli kotona.

Jaa että eroa on mielipiteellä ja tieteellisellä faktalla? Ikävä, jos tällainen asia on hakusassa. Todistustaakka on väitteen esittäjällä.

Miksi minulla olisi todistustaakka sellaisesta väitteestä, jota en ole ensinkään esittänyt? SUosittelen herroja perehtymään http: Tämä kommentti olisi etenkin Tomm: Ja yhteiskunta myös velvoittaa alempitasoisten miesten massan tukemaan verotuloillaan tuota käytäntöä. Paitsi, että naiset ovat jatkuvasti kirkumassa raskauen ja synnytyksen kauheutta. Jos geeneillä ei ole väliä, niin siinä tapauksessa lasta haluava nainen välttäisi raskaaksi tulemista siihen asti, kunnes kaikki mahdolliset keinot adoptioon on yritetty.

Kyllä sinä jollain on luulot laasaslaisten määrästä. Sitä paitsi yksi mies pystyy hedelmöittämään jokaisen naisen. Yksikin heteropetturi siis riittäisi romuttamaan ainakin teoriassa sinänsä kunnioitettavan päämäärän. Mutta muuten olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että joku homoksi muuttava hormonilääke ei olisi hullumpi idea.

Olisi mielenkiintoista katsoa, minkälaiseksi maailma muuttuisi, kun se pieni ero menettäisi merkityksensä ja ihmiskunnan ikiaikainen moottori alkaisi yskiä.

Siirtyisivätkö miehet pelaamaan pleikkaria mitä sekstailulta ehtisivät? Tuskin, jos homojen menestyksestä ja elämäntavoista voi mitään päätellä. Rahaakin miehet kai tekisivät kuin ennen eli paljon enemmän kuin naiset, nyt vain sitä ei jaettaisi naisten ja lasten kanssa.

Tämä Sinikka Salon kiusaamisvalitus oli todella säälittävä. Jos joku mies olisi saanut hänen laillaan 25 euroa kuussa, vapaan auto- ja asuntoedun, ilmaiset työpaikkalounaat, ilmaiset Lapin lomat pankin edustuskämpällä, ilmaiset ulkomaanmatkat sekä firman luottokortin, hän luultavasti olisi jo tähän hintaan sietänyt hiukan kiusaamistakin. No, nythän Salo itse ilmoitti, ettei sitä kiusaamista tainnut niin hirveästi ollakaan.

Noin 20 euron eläke ehkä lohduttaa. Tapaus Salo vain osoittaa, kuinka naiset kehittävät itselleen uhriaseman jopa ollessaan yhteiskunnan huippupaikoilla. Nyt ei enää puutu kuin presidentin valitus työpaikkakiusaamisesta Homoilla se on helppoa.

Kalsarit väärin päin sepalus perspuolelle jalkaan ja homopuistoon tai -kuppilaan. Kateeksi ei käy, sillä normaaliin pariutumiseen kuuluva parin-kolmen tunnin vonkaaminen tekee jutusta taidetta. Ja ilman seksuaalista kiinnostusta naissukupuoleen, miehet olisivat myös huomattavasti nihkeämpiä epäsuorien tulonsiirtojen sallimiseen miehiltä naisille valtion kautta. Kukaan ei kutsuisi kolumnistiksi eikä vakiovieraaksi puheohjelmiin". Täs on edelleen se sama logiikkaongelma ku Halla-Aho -esimerkissä.

Eli joo, feministien vastustajat toki lytätään mediassa. Mutta pointti onkin, että kuka tahansa feministejä vastustava lytätään mediassa ja juuri tämä ennustettavuus kertoo kulttuurista jotain. Sen sijaan jos yksi pornoa harrastava nainen on saavuttanut syystä tai toisesta positiivisen imagon mediassa, se ei kerro kulttuurista yhtään mitään. Sen sijaan jos olisi syytä olettaa, että kuka tahansa nainen pääsisi median suosikiksi pornoa harrastamalla, se kertoisi kulttuurista jotain.

Aika toivoton näkemys miehistä. Onneksi tuota väitettä ei taida tukea kovin hyvin mikään sen paremmin kulttuurinen kuin biologinenkaan fakta. Moniavioisuus liittyy historiallisesti käsittääkseni lähes aina pakkovaltaan eli hierarkiaan, jossa yläluokkaiset miehet pystyvät "ryöstämään" naiset.

Joskus kyse on tosin myös sotaisten kulttuurien miesvajeesta. Naisen kokemuksena sanoisin et seksi ei kestä kovin kauaa, ja se päättyy yleensä miehen orgasmiin. Suuseksi mieheltä naiselle on lähinnä semmonen minuutin lirputus ja toteamus et ootpas vaikee.

Sen jälkeen ei sit suuseksiä enää saakaan. Kun se on niin kovin työlästä. Ok, ylläoleva ei koske kaikkia miehiä mutta turhan yleistä se on. Harvassa ovat ne miehet, joita kiinnostaa naisen nautinto. Tai ainakaan riittää minkäänlaista ymmärrystä siihen, ettei nainen ainakaan yleensä Eli Jammu-setä ja se mitä hän edustaa voisi sattumalta päästä julkisuuden lemmikiksi.

Minulle jää näköjään ikuiseksi mysteeriksi, miksi et ymmärrä hyvin yksinkertaista pointtia: Jos ilmiö A hyväksytään julkisuudessa, se kertoo siitä, että ilmiö A kuuluu kulttuurisesti hyväksyttyjen tai ainakin mahdollisten ilmiöiden joukkoon. Jos se ei kuuluisi, sitä ei hyväksyttäisi julkisuudessa. Näin tämä julkisuuden ja kulttuurin vuorovaikutus pelaa, sanot mitä tahansa. Mutta olkoon tämä tästä. Tietenkään ei voi, kuten kukaan muukaan pedarimurhaaja ei voi. Vastaavasti kukaan "rasisti" tai feministien vastustajakaan ei voi päästä median lemmikiksi.

Se, että pornotähti voi päästä, kertoo ehkä sen, että pornotähdet eivät ole niin kammoksuttuja kuin pedarimurhaajat tai rasistit. Mutta sitä se ei kerro, että pornotähteys tuottaisi positiivisen imagon. Väitän että pornotähteys tuottaa useimmiten negatiivisen imagon, mutta Rakel Liekin tapauksessa siitä on ollut hyötyä nimen tunnetuksi tekemisessä.

Positiivista hehkutusta Liekki saa kuitenkin täysin muista asioista kuin pornoilustaan. Henry on joskus linkannut videon: Näkevät nekin, jotka eivät ole aiemmin kohdille sattuneet.

Jos olet julkkis ja luet tätä, kerro se meille: Toki yksityiselämässä ja yksittäistapauksina voi tapahtua mitä hyvänsä, mutta nythän onkin kyse koko pariutumiskuvion sekamelskan hahmottamisesta laajemmasta perspektiivistä.

Tämä tosin vaikuttaa olevan monille naisille useimmille? Naiset eivät kertakaikkiaan näytä pystyvän keskustelemaan laajemmalla tasolla ja teoreettisemmin asioita havainnoiden.

Aina vedetään omasta elämästä jokin yksittäinen poikkeus esiin, ja sillä sitten koetetaan kovasti argumentoida. Miehiä syyllistävät, solvaavat, alaspainavat, 'pitävät ruodussa', niin toiset miehet, naiset kuin koko yhteiskuntakin valtamedia ja yleiset asenteet, odotukset ja käytännöt miesten käytännön elämässä. Jos nyt jotkut naiset syyllistävät toisia naisia ketkä, ketä, ja missä? Näistäkin kommenteista huomaa naisten ja miesten seksiin liittyvän täysin erilaisen hahmottamistavan. Miehille seksi on simppeli asia, ja moni mies ihmettelee, miksi seksi ei voisi olla kuten vaikka jäätelö; kun tekee mieli, voit vaan helposti käydä sitä nopeasti hankkimassa, ja saada tyydytyksen, ja sitten jatkaa muita hommia.

Miksi seksi ei voisi olla simppeli ja helppo pano, jonka ei tarvitse kestää kauan? Naisten käsitys seksistä on niin paljon monimutkaisempi, ettei vuosikausien kirjoittelu, bloggaus, ja Henry Laasasen kirjakaan siitä ihan täysin ota selvää.

Mutta naisille seksi ei ole vain 'hyvältätuntuva pano, joka johtaa tyydytykseen', kuten se miehille mielellään usein olisi, vaan moninainen ja moniulottuvuuksinen asia, joka on sotkettu sekä identiteettiin, romantiikkaan, vallankäyttöön jne. Nainen tunnetusti ajattelee 'seksikkäänä olemista' yhtä usein, kuin mies ajattelee seksiä. Miehiä useinkaan ei kiinnosta 'seksikkäänä oleminen' - he vain haluaisivat hyvää seksiä niin usein kuin suinkin panettaa.

Naisille seksi on siis valtapeliä, käyttäytymiskoodiin ja identiteettiin liittyvä asia - 'lutka'leima on huisin pelätty, kuten kommenteistakin on känyt ilmi - ja siihen liittyy aika kummallisella tavalla 'tiedostamaton vs. Nainen voi pitää itseään siveellisenä ja seksittömänäkin olentona tietoisesti, samalla kun kuitenkin käyttäytyy aivan päinvastaisella tavalla.

Miehet taas yleensä tietävät ihan tietoisesti oman seksuaalisen käytöksensä tason, ja ovat ainakin itselleen rehellisiä seksuaalisuutensa ja seksikäytöksensä suhteen. Tästä voisi kirjoittaa varmasti montakin kirjaa..

... 4. toukokuu etenee suurinpiirtein näin: 1. Päätetään harrastaa seksiä, siirrytään makuuhuoneeseen. Homoseksuaalinen seksi etenee näin: 1. tee virhe. kesäkuu Kokemuksia miten olette kokeneet rakkauden toiseen naiseen eroavan Kun kerta lesbopiirit on pienet, niin aika vaikea harrastaa syrjähyppyjä Naimisissa olevat naisetkin ovat minua iskeneet, kosketelleet ja lähteneet treffeille. . Ilman sotia, luonnonmullistukseia ja homoseksuaalisuutta maapallo olisi. marraskuu Girl and girl sex suomalaista kotipornoa lomi lomi hieronta netti shakki teboil haapasalo bi seksiä facebook treffit kalat ja härkä teksti tatuoinnit gmail. .. Peniksen pesu lääkki seksikuvat läskit lesbot panee pillukuvat ylilauta .. Ukraina miten harrastaa anaaliseksi video ihon huutomerkkikohta ihomuutos.

Mies etsii miesta homo karvainen vittu

Viimeksihän tässä blogissa oli toisesta tutkijasta juttua kirjoituksessa http: Vihaan kehoani, sex shop homo johanna pulkkinen video olevani ruma ja lihava, ugh, ja kasvoissani on aknea. Varmuudella en voi tietää, koska en ole koskaan halunnut miestä niin en ole joutunut myöskään kieltäytymään. Jos en olisi uskovainen, tai "uskovainen", ja olisin jostain perheestä missä olis yks haile mikä on, niin saattasin olla ihan sinut itteni kans ja en välttämättä edes luokittelis itteni mihinkään lokeroon ja ihastuisin ihmisiin ihmisinä, enkä kattois sukupuolta. Noh, kun nyt tämä kin Laasasen kirjoitus meni taas niin täydelliseksi yleistämiseksi "naisten halut sitä, hetoromiesten halut tätä ja homomiesten halut tuota"niin kaipa tuo kommentisi menee samaan syssyyn. Jos jokin ulkopuolinen eliö todistaisi ihmisen toimintaa näkisi hän vain luonnollisen yhteyden muuhun luomakuntaan, saman mekaanisen tarpeiden tyydyttämisen.

Ejakulaatio video homo chatti homoseksuaaliseen